Belgialaisten oluiden makujen ja vaihtoehtojen kanssa on vaikea kilpailla. Niitä ei ole suotta listattu Unescon kulttuuriperintökohteeksi. Mutta niin vain keskelle Brysseliä jalansijansa on saanut nipussa useita suomalaisia olutmerkkejä, joskaan ei pullotettuina tai tölkeissä.
Kappas, takavuosikymmenille ajatukset ja muistot heti vievällä oranssinvärisellä hyllyllä on rivissä Jalostajan Piltti-purkkeja.
Muutama askel eteenpäin, ja mutta kappas kappas vaan, siinähän purkkeja lähellä on vitriinin nurkassa kovin tuttuja nimiä, joita brändeiksikin kutsutaan: Pyynikki, Olvi Oy, Wihurinkoski, Porin olut, Torni olut…
Yhdeksän suomalaisten panimoiden muovista olutkoria pullojen kantoon pinottu komeaksi torniksi, väriskaala sinisestä kultaiseen.
Ollaan keskellä Brysseliä, Euroopan historian talossa, eli museossa aivan europarlamentin vieressä. Ja osastolla, joka keskittyy jakautuneen mantereen jälleenrakentamiseen. Jakautuminen viittaa tietysti Kylmään sotaan, ja samanaikaiseen länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen.
Korit edustavat hyvinvoinnin kasvun arkea
Ja tuota teollistumisen ajanjaksoa arkiesineineen yllä mainitut nostalgiaa herättävät suomalaiset tuotteetkin edustavat.
Nimenomaan nostalgiaa. Ei taida Suomenniemellä enää näkyä olutkorin raahaajaa muualla kuin kesäteattereiden esityksissä. Mallasjuomat kun on useimmiten tölkitetty, ja kääritty pahviin tai ohueen muoviin kantamista helpottamaan.
– Näyttelyssämme olevat suomalaiset olutkorit ilmentävät ruokatuotteiden ja pakkaustuotannon voimakasta nousua 1950-luvulta eteenpäin koko maanosassa, kertoo kuraattori Christine Dupont museosta sähköpostitse.