Belgialaisten oluiden makujen ja vaihtoehtojen kanssa on vaikea kilpailla. Niitä ei ole suotta listattu Unescon kulttuuriperintökohteeksi. Mutta niin vain keskelle Brysseliä jalansijansa on saanut nipussa useita suomalaisia olutmerkkejä, joskaan ei pullotettuina tai tölkeissä.
Kappas, takavuosikymmenille ajatukset ja muistot heti vievällä oranssinvärisellä hyllyllä on rivissä Jalostajan Piltti-purkkeja.
Muutama askel eteenpäin, ja mutta kappas kappas vaan, siinähän purkkeja lähellä on vitriinin nurkassa kovin tuttuja nimiä, joita brändeiksikin kutsutaan: Pyynikki, Olvi Oy, Wihurinkoski, Porin olut, Torni olut…
Yhdeksän suomalaisten panimoiden muovista olutkoria pullojen kantoon pinottu komeaksi torniksi, väriskaala sinisestä kultaiseen.
Ollaan keskellä Brysseliä, Euroopan historian talossa, eli museossa aivan europarlamentin vieressä. Ja osastolla, joka keskittyy jakautuneen mantereen jälleenrakentamiseen. Jakautuminen viittaa tietysti Kylmään sotaan, ja samanaikaiseen länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen.
Korit edustavat hyvinvoinnin kasvun arkea
Ja tuota teollistumisen ajanjaksoa arkiesineineen yllä mainitut nostalgiaa herättävät suomalaiset tuotteetkin edustavat.
Nimenomaan nostalgiaa. Ei taida Suomenniemellä enää näkyä olutkorin raahaajaa muualla kuin kesäteattereiden esityksissä. Mallasjuomat kun on useimmiten tölkitetty, ja kääritty pahviin tai ohueen muoviin kantamista helpottamaan.
– Näyttelyssämme olevat suomalaiset olutkorit ilmentävät ruokatuotteiden ja pakkaustuotannon voimakasta nousua 1950-luvulta eteenpäin koko maanosassa, kertoo kuraattori Christine Dupont museosta sähköpostitse.
Museo ei ole löytänyt niitä paikalliselta kaatopaikalta, jonne joku kaupungissa pitkään asunut suomalainen olisi ne ehkä kuljettanut pihavarastoaan tyhjentäessään.
Korit Tampereelta Brysseliin
Vastaus vanhojen olutkorien matkaan Euroopan poliittiseen sydämeen löytyy Tammerkosken varrelta, Jääkiekkomuseon naapurista Tampereelta, minne muuten perustettiin ensimmäinen olutpanimo yli 160 vuotta sitten. Korit ovat museokeskus Vapriikista.
Kun Brysselin museossa nyt esillä olevaa näyttelyä ryhdyttiin suunnittelemaan, EU:sta otettiin yhteyttä Tampellan kaupunginosassa sijaitsevaan Vapriikkiin vuonna 2013, kertoo kokoelmapäällikkö Teemu Ahola.
– Ne (esineet) kertovat osaltaan elämästä Suomessa kyseisenä ajankohtana. Valitut esineet ovat hyvin arkisia, mutta etenkin ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan liittyvät objektit sisältävät suurta symboliikkaa ja linkittyvät suoraan järisyttäviin maailmanlaajuisiin tapahtumiin, Ahola kertoo sähköpostitse.
Brysselin museossa Suomi ei siis ole vain olutkoreja 1960-luvulta ja Piltti-purkkeja.
Kalevala, Koiviston allekirjoitus, vaaliuurna ja äitiyspakkaus
On esimerkiki Kalevalan varhaispainos, presidentti Mauno Koiviston allekirjoittama Suomen EU-jäsenyyshakemus, ja Ei ydinvoimalle -rintanappi.
Vapriikin esineiden kautta siellä voi perehtyä maanosamme vaiheisiin muun muassa suomalaisen vaaliuurnan, sisällissodan aikaisen lapasen, toisen maailmansodan aikaisen paperikankaisen naisten kengän, arjen kulutustavaroiden ja (itse oikeutetusti) Familonin äitiyspakkauksen kautta.
– Äitiyspakkaus on suomalaisen hyvinvointivaltion yksi vahvoista symboleista ja esine, joka kiinnostaa maailmanlaajuisesti todella paljon, Ahola sanoo.
Museon ovia ei kannata käydä kolkuttelemassa juuri nyt, vaikka jo valmiiksi Brysselissä olisikin. Koronapandemia pitää ne toistaiseksi säpissä. Museon nettisivut ovat myös suomeksi.
Mutta ei liian suurta hätää. Aholan mukaan Euroopan historian näyttelyä voi käydä katsomassa vuoteen 2023 asti.
