Pyörätuoliin aivoinfarktin jälkeen joutunut Piia Koriseva muistelee järkyttävää hetkeä: "Olin sinä yönä ihan varma, että kuolen"
Piia Koriseva kävi läpi aivoinfarktin ja sitä seuranneen halvauksen, eikä enää jaksa surra turhaan. MTV
Julkaistu 30.06.2019 07:00
Maija Liikkanen
maija.liikkanen@mtv.fi
Piia Koriseva joutui vaikean paikan eteen, kun kehon oikea puoli halvaantui yksitoista vuotta sitten. Elämä muuttui, muttei huonompaan suuntaan.
Luennoitsijana ja personal trainerina työskentelevä Piia Koriseva oli vuosia kärsinyt voimakkaasta migreenistä, kun heinäkuussa 2008 iski aivoinfarkti. Kehon oikea puoli halvaantui ja kolmen lapsen äiti joutui toisten hoivattavaksi.
– Olin sinä yönä ihan varma, että kuolen, Koriseva muistelee heinäkuista päivää.
Synkistä ennusteista huolimatta kaikki on mennyt lopulta loistavasti. Nyt lähes 11 vuotta infarktin jälkeen Koriseva kävelee ja juoksee, kuntouttaa kohtalotovereitaan, inspiroi ihmsiä luennoillaan ja haaveilee urasta politiikan parissa.
Kaiken takana on ollut sisu ja päättäväisyys. Kun Korisevalle kerrottiin halvauksen jälkeen, ettei selkäytimessä ole vikaa, oli edessä helppo päätös: jäädäkö toisten avun varaan vai opetellako liikkeet aivan uudelleen niin pitkälle kuin mahdollista.
Lapset olivat tuolloin 7-, 4- ja 2-vuotiaita. He olivat syy puskea eteenpäin.
– Pojat olivat pieniä, ei minulla oikeastaan edes ollut vaihtoehtoa. Päätin, että teen töitä niin pitkälle kuin pystyn, ja sitten kun tulee raja vastaan, niin siihen tyydyn, Koriseva kertoo.
"Itkin koko ajan"
Ensimmäisen puolen vuoden aikana Korisevan määrätietoisuutta koeteltiin. Hän puhuu halvausta seuranneesta marraskuusta "mustana marraskuuna".
– Itkin koko ajan, aamusta iltaan. Mitään edistystä ei tapahtunut, tein hirveästi töitä ja mitään ei vain tapahtunut.
Kun vanhin poika tuli kysymään, eikö joulua sinä vuonna tulekaan, nosti sitkeys taas päätään. Myös MS-tautia sairastanut ystävä Ulla-Maija Aaltonen sai näkemään asiat uudesta vinkkelistä.
– Uma sanoi, että hittoako sinä siellä pyörätuolissa istut, kun ei hänkään istu, Koriseva nauraa.
– Sen jälkeen alkoikin tapahtua, kun oma pää pääsi siihen mukaan. Motivaatiota löytyi ja sitten kehokin alkoi totella.
Muisti ei ole enää entisellään
Pyörätuoli jäi sitkeällä harjoittelulla, sitten rollaattori, lopuksi keppi. Koriseva kertoo, että enää sairaudesta on näkyvillä vain pieniä muistutuksia siellä täällä.
Migreeninestolääkkeet ovat päivittäisessä käytössä, ja stressiä ja kuormittumista on muistettava tarkkailla. Muistista hävisi palasia, ja edelleen aina silloin tällöin katoaa jokin sana kesken lauseen.
– Pyysin kerran ystävääni tuomaan kylpyhuoneesta ne jutut, ne joilla peitetään puutarhatontut. Ystävä tuli turhautuneena luokseni, että eihän sinulla ole mitään puutarhatonttuja. Rintaliivejä olin tarkoittanut, Koriseva hekottaa.
Hän suhtautuu tähänkin ominaisuuteen leppoisasti. Asialle ei voi mitään, eikä Koriseva sitä jaksa stressata.
Tulevaisuudessa voi tulla lisää oireita tai kokonaan uusi infarkti, mutta sitäkään ei tehokas nainen välitä miettiä. Hän muistuttaa, ettei kukaan lopulta voi tietää huomisesta mitään, eikä murehtiminen auta.
"Vapaa mutta sokee"
Koriseva erosi lastensa isästä muutama vuosi halvauksen jälkeen. Välit ovat edelleen erinomaiset ja poikien kasvatus on jaettu vuoroviikoin molemmille.
Tällä hetkellä meneillään on sinkkukesä, jolle Koriseva nauraa makeasti.
– On kuule pikkuisen eri juttu olla tämän ikäisenä sinkku, en osaa koko hommaa! Ystävät ovat vitsailleet, että selkääni pitäisi kiinnittää teksti "vapaa mutta sokee", olen niin pihalla.
Tinderiä on selailtu ja mieli on avoin, mutta kiirettä Korisevalla ei ole mihinkään. Hän tietää, että rakkaus tulee, jos on tullakseen, mitään lisää hän ei juuri nyt kaipaa.
– Minulla on elämässäni nämä kolme maailman parasta miestä, jotka itse tein. Mutta saa ilmoitella, jos löytyy hyvä!
