Kodin suurista pinnoista sisäkatto vaikuttaa eniten huoneen tilan ja avaruuden tuntuun. Kun sille halutaan arvokkuutta ja näyttävyyttä, paras materiaali sen verhoiluun on puu.
Valikoimista löytyy niin erikoislaatuluokan mäntyä kuin vähäoksaista kuusta. Haapaakin voidaan käyttää sisäkatossa, miksei myös leppää. Ykköstilaa taitaa pitää edelleen kuusi, joka vaaleutensa takia sopii kattoon erityisen hyvin. Suosituin tyyppi on viisituumainen, pyöreäkulmainen profiili, koska sellainen antaa pehmeämmän valon ja varjon vaihtelun - sitä on miellyttävin katsella.
Erilaisia profiilejahan on paljon. Tiuhempikuvioisesta, antiikkityyppisestä paneelistakin pitävälle on vaihtoehtoja. Ja ellei juuri oikeaa tunnu löytyvän, puutavaraliike kyllä höylää aivan halutun mallista tavaraa erikoistilauksesta.
Pääsääntöhän on se, että paneeli asennetaan päävalon tulosuunnan mukaisesti. Mikään ei estä käyttämästä muunlaista sijoittelua, kunhan tietää mitä on tekemässä ja miltä lopputulos tulee näyttämään. Ritiläkatto sopii moneen makuun; nappulakatolla on myös paikkansa ja kannattajansa.
Puukaton voi hyvin asentaa vanhaan kerrostalohuoneistoon - se on useinkin hyvin suositeltava ratkaisu, jos vanha katto hilseilee tai on halkeillut pahasti. Sille on tietysti tehtävä koolaus, joka kiinnitetään proppaamalla. Kuten muutkin puupinnat, kattopaneeli parantaa akustiikkaa ja sisäilmaa.
Kattopaneelin voi käsitellä monella eri tavalla. Usein se maalataan valkoiseksi, mutta yhä enemmän käytetään myös kuullottamista, joka jättää puun rakenteen kauniisti näkyviin. Käytettävissä on lakka-, öljy- ja vahapohjaisia aineita. Hyvin suosituksi on noussut valmiiksi valkolakattu paneeli.
Sävytys estää puun värimuodostusta. Se toimii kellastumista estävänä tekijänä; hyvin usein kysytty asiahan on mäntykattojen tummuminen - noin 10 vuoden kuluessa mäntykatosta tulee hyvin tumma. Se koetaan monesti varsin haitalliseksi, viehän se ison osan valoa. Sellaista kattoa voi vaalentaa jossain määrin valkolakalla.
