Tutkija Sirpa Andersson huomasi jokunen vuosi sitten, että kun julkisuudessa puhutaan ikäihmisistä, heidät luokitellaan pääsääntöisesti palvelujen saajiksi ja käyttäjiksi, toisin sanoen taakaksi yhteiskunnalle. Hänen julkaisemassaan tutkimuksessa Kahdestaan kotona – Tutkimus vanhoista pariskunnista, otetaan aiheeseen hieman toisenlainen näkökulma.
– Halusin tuoda julki sen, että sangen vanhatkin ihmiset elävät mukavasti kotonaan, eivätkä kaikki vanhukset tarvitse esimerkiksi paikkaa palvelutalossa, Sirpa Andersson sanoo.
Asiaan perehtyessään hän huomasi, että pitkä parisuhde oli hyvin keskeinen tekijä niiden ihmisten kohdalla, jotka kertoivat pärjäävänsä kotona ilman yhteiskunnan palveluita.
– Tekemissäni haastatteluissa moni totesi, että ei pärjäisi yksin kotona ilman kumppaniaan.
Perinteisestä työnjaosta joustetaan
Se, että saa elää mahdollisimman pitkään omassa kodissaan, oli Anderssonin haastattelemille pariskunnille ensiarvoisen tärkeää. Niinpä moni mies kertoi ottaneensa esimerkiksi vastuun kodin imuroimisesta kontolleen, jos työ oli käynyt vaimolle liian raskaaksi.
– Työnjako kodeissa oli tietyllä tavalla hyvin perinteinen, mutta perinteisiin kotitöihin, kuten ruoanlaittoon, osallistuivat miehetkin, jos vaimon voimat eivät työhön riittäneet, Andersson kertoo.
Kaiken kaikkiaan kuva, joka tutkijalle vanhoista pariskunnista välittyi, oli että elämään oltiin pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä, huolimatta esimerkiksi terveyshuolista.
Studio55/Elina Rantalainen