Presidentinvaaleista on tulossa vuosikymmenen vaalit. Peliasetelma on selkiintynyt - viimeistään nyt, kun odotettu ilmoitus tuli viikonvaihteessa siitä, että Timo Soini lähtee mukaan.
Vaalikampanjasta voi näin myös hyvällä syyllä ennakoida kansalaisia sytyttävää.
Puolueiden kokenein vitja on kisassa mukana. Jokainen ehdokas on omalla tavallaan vahva persoona ja tarvittaessa verbaalinen akrobaattikin.
Kuusi vuotta sitten tässä vaiheessa presidentinvaalikisaa arvioitiin, että vaaleista tulee tylsä läpihuutojuttu. Istuva presidentti Tarja Halonen saisi heti kättelyssä yli 50 % äänistä, eikä toista kierrosta tarvittaisi. Vaan toisin kävi. Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö pinkoi toiselle kierrokselle ja porvariyhteistyötä hallituksessa ennakoiden keskusta liputti kokoomuksen ehdokkaan puolesta toisella kierroksella.
Vaaleista siis tuli kuin tulikin äärimmäisen jännittävät. Ne synnyttivät Niinistö-ilmiön, joka eduskuntavaleissa keräsi 60 000 ääntä Uudeltamaalta. Sen jälkeen Niinistö on loistanut gallupien kuninkaana. Nyt pelkästään sen suosion varaan ei parane jättäytyä. Takaa voi tulla yllättäjä.
Jos presidentinvaaleista pitäisi jotain ennustaa, on se sitä, ettei niistä voi oikein ennustaa mitään. Kaikki on mahdollista.
Yllättäviä tilanteita eteen tuo sekin, kun ehdokkaat etsivät laajempaa kannatuspohjaa itselleen ja ottavat etäisyyttä puolueeseensa.
SDP:n Paavo Lipponen on tunnetusti demarien oikean laidan kulkija, jota osa vasemmistodemareista vierastaa ja syyttää väärästä talouspolitiikasta, joka on johtanut puoluetta vaalitappioiden tielle. Niinistö taas kurmottaa kokoomusta väärästä EU-politiikasta ja näpäyttää puheenjohtaja pääministeri tuon tuostakin. Hauskaa on nähdä, miten voimamiehet, jotka veivät Suomen euroon ja olivat kovan talouspolitiikan takuumiehinä 90-luvun laman jäljiltä, ottavat mittaa toisistaan.