Järkyttävät uutiset Pariisista ovat iskeneet voimalla myös Euroopan ja demokratian syvimpiä arvoja ja elämäntapaamme vastaan.
Ne ovat viimeistään nyt tuoneet sodan kauhut myös lähelle meitä, eri tavoin ja dramaattisemmin kuin aikaisemmin.
Ranskan presidentti Francois Hollande puhuu sotatoimista ja päättäväisistä otteista terroristeja vastaan. Tyyli on hyvin samanlainen kuin vuonna 2001 New Yorkin WTC:n terrori-iskuissa. Silloin presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan, eikä maailma ole sen jälkeen ollut entisensä. Sotia on käyty ja diktaattoreita kaadettu mutta itse terrorismi on jäänyt.
Tavallisille ihmisille se on ollut arkipäivää muun muassa lentomatkustajien turvatarkastuksissa ja muissa rajoitteissa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija arvioi tänään, että Isis on muuttanut nyt taktiikkaansa.
Aiemmin se keskittyi ylläpitämään islamistista valtiota muun muassa Syyriassa ja Irakissa. Nyt se näyttäisi iskevän siviilikohteisiin muissa maissa.
Maanpuolustuskorkeakoulun terrorismin tutkija Antti Paronen puolestaan sanoi lähetyksessämme, että Pariisin iskut kertovat Isisin merkittävästä kyvystä ulkomaanoperaatioihin.
Euroopan ei pidä antautua
Eurooppa ei ole enää entinen.
Terroristit pyrkivät haastamaan elämäntapamme, haavoittamaan turvallisuuden tunnettamme, synnyttämään pelkoa ja rajoittamaan vapauttamme.
Siksi juuri näissä ei pitäisi antautua. Ei muuttaa avointa elämäntapaamme, ei antaa ylivaltaa pelolle, ei rajoittaa vapauksiamme.
Kiihtyvä pakolaiskriisi on jo haastanut Euroopan yhtenäisyyttä ja kykyä yhteistyöhön. Kansainvälinen yhteisö ei ole kyennyt vaikuttamaan siellä missä sen olisi pitänyt vaikuttaa – Syyriassa ja Irakissa. Siimaa väkivallalle ja sodalle on annettu liikaa ja liian kauan.
Nyt, jos koskaan on eurooppalaisen yhtenäisyyden ryhdistäydyttävä.
Muuten hiipii mieleen epämiellyttävä ajatus siitä, että Euroopan unioni olisi tosipaikassa kuin Kansainliitto: toiveikkaissa ajatuksissa sodan jälkeen synnytetty mutta lopulta heikko jättiläinen, joka kaatui rohkeuden ja päätöksenteon puutteeseen, pelkkään illuusioon sitoutuneisuudesta ja yhtenäisyydestä.