Nyt on menossa varsinaiset hullut päivät Arkadianmäellä. Jos Suomi ei olisi keskellä suuria rakenteellisia ongelmia eikä talouskasvu olisi tipotiessään, niin ehkä tälle hallituspuolueiden järjestämälle farssille voisi nauraakin, mutta nyt ei enää oikein ilkeä.
Meno on sekaisin niin kuin sulhasen housut.
Ensin hallituksen pahoin kolhiintunut rakennepaketti sai lopullisen kuoliniskunsa sote-ratkaisusta.
Sitten olikin jo vuorossa pienempien lakiesitysten kaatotalkoot.
Viimeisimpänä tänään vati meni nurin RKP:lla, kun SDP:n eduskuntaryhmä ilmoitti vastustavansa ILO-sopimusta. Niinpä opintotuenrajaus esitys sai kokoomuksen tuella mennä.
Puolueen puheenjohtaja Carl Haglund latasikin harvinaisen suoraa puhetta: ”En olisi kuvitellutkaan, että hallituksessa oleva RKP kaataisi hallituksen esityksiä. Ensimmäinen kerta 36 vuoteen ja johtuu turhautumisesta ja pettymyksestä, jonka suurten puolueiden sählääminen on aiheuttanut”, Haglund tilittää.
Suomenruotsalainen hillitty ja hallittu puheenparsi loisti poissaolollaan.
Mutta meno sen kuin jatkuu. Huomenna, eduskunnan viimeisenä istuntopäivänä SDP on puolestaan kaatamassa lukioiden ja ammattikoulujen leikkaukset. 190 miljoonan euron säästöt saavat mennä vaalitaktisista syistä.
Samaan aikaan pääministeri Stubb yrittää kiistää, ettei hallitus olisi minkäänlaisessa sekaannustilassa vaikka hallituspuolueet kaatavat esityksiä kilpalaulantana.
Mutta näin on, jos siltä näyttää ja etenkin se on niin politiikassa.
Vaalipaineita on ennenkin eduskunnassa nähty ja poliittisia irtopisteitä kerätty, mutta tälle tasolle ei ole naismuistiin meno yltänyt.
Jos olisin poliitikko - minkä tahansa puolueen - alkaisi hävettää miten sekaisin vaalikauden viime metreillä suomalainen päätöksenteko, poliittinen kulttuuri ja demokratian työvälineet on saatu.
Poliitikoilla on kuitenkin vastuu siitä miten legitiiminä ja toimivana kansalaiset systeemiämme pitävät.