Suomalaisia johdetaan keskeltä, edestä ja esimerkillä. Tätä johtajan - arvojohtajan - viisautta tasavallan presidentti Sauli Niinistö noudatti myös itse tekemällä eikä vain toisia kehottamalla.
Presidentin teko, oman palkkansa alentaminen, on todellakin jotakin muuta kuin pelkkä symbolinen ele ja lisä siihen keskusteluun, miten kohtuutta ja yhteiskunnan eheyttä voidaan Suomessa vaalia.
Johtajuudesta se kertoo myös jotain aivan muuta kuin entisen pääministerin Esko Ahon (kesk.) vaatimat kapellimestarin otteet. Kapellimestarihan johtaa orkesteriaan selkä yleisöön päin.
Aito johtaminen on kuitenkin sitä, että yleisö, siis kansalaiset osataan ottaa mukaan. Pelkkä taputtajan rooli ei sille riitä eikä johda mihinkään.
Niinistö otti kansalaiset mukaan. Ja sen kuulee kaupungilla, kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa. Kansa tykkää ja karavaani kulkee, mutta haukkujiakin riittää.
Halpa julkisuustemppu, kansan kosiskelua, populismia. Tätäkin Mäntyniemessä on kuunneltu. Puheissa on ollut nyt hiukan väkinäisempi sävy verrattuna esimerkiksi nuorten syrjäytymisen vastaisen kampanjan "Ihan tavallisia asioita" saamaan tyrmäykseen.
On todella surullista, jos Suomessa poliitikko ei pysty esittämään mitään ilman matalamielisiä vihjauksia esitysten vilpillisistä tarkoitusperistä. Liian helppoa on aina sanoa, että oikea asia, mutta väärä esittäjä.
Tässä mielessä on annettava korkeat pisteet eduskunnan puhemiehelle Eero Heinäluomalle (sd.), joka heti hoksasi, nopean poliittisen pelin taitajana toki, mitä nyt kannattaa tehdä.