Presidentti Niinistö avautuu suhteestaan kirkkoon ja uskontoon: "On äärimmäisen vaikea ymmärtää, miksi uskonnon nimissä surmataan ihmisiä"

Niinistölle kirkko on tuttu ja turvallinen ja siihen on helppo kuulua. Siksi myös presidentin kuopus, Aaro-poika, on saanut evankelisluterilaisen kasteen. Katso videolta, kun pikkuvauvan nimi kuulutettiin kirkossa ensimmäistä kertaa! 

Myrskyä ja mystiikkaa, Suomen tasavallan presidentit ja kirkko -kirjan (Kirjapaja) kirjoittaja Ville Jalovaara on Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti ja Turun yliopiston poliittisen historian dosentti.

– Tämä teos luo katsauksen siihen, miten kukin presidentti on suhtautunut elämässään ja työssään kirkkoon ja uskontoon. Kirja perustuu heidän elämäänsä ja poliittista toimintaansa käsitteleviin tutkimuksiin, muistelmiin sekä tekemääni arkistotutkimukseen, Jalovaara sanoo.

Lisäksi teosta varten on haastateltu kolmea viimeisintä presidenttiä.

– Tutkijanurani huippuhetkiä on ollut mahdollisuus haastatella keväällä 2018 Tarja Halosta, Martti Ahtisaarta ja Sauli Niinistöä tätä teosta varten, kirjailija hehkuttaa.

Niinistön lapsuuden joulukirkot olivat raskaita

Lapsuudestaan Niinistö muistaa joulukirkot, ja niistä lähissä tuulessa ja tuiskussa lumen keskellä tarvotun matkan. Mieleen on painunut myös se, että kirkkoon saavuttiin aina viime tingassa, eikä istumaan enää mahtunut.

Niinistö kertoo kirjailijan tekemässä haastattelussa, että seisominen oli pienille lapsille raskasta, eikä alttarillekaan nähnyt kunnolla seuratakseen, mitä siellä tapahtui.

Niinistö kävi sisarustensa kanssa myös pyhäkoulua, jossa lapset saivat pyhäkoulukirjaansa omenamerkin aina, kun olivat paikalla. Saulin puu ei kuitenkaan tullut aivan täyteen. Nykyisin presidenttiä harmittaa se, ettei kirja ole enää tallessa. 

Kirjassa kerrotaan Niinistön todenneen haastattelussa, että kirkon jäsenyys on ollut hänelle aina itsestäänselvyys.

"Kristinusko merkitsee hänelle paitsi uskontoa, myös laajaa eettistä pohjaa ajattelulle. Presidentti luonnehtii Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tutuksi ja turvalliseksi rakenteeksi, johon on luontevaa kuulua."

Niinistö kommentoi pelastumistaan tsunamista

Joulukuussa 2004 Euroopan investointipankin EIP:n varapääjohtajana Luxembourgissa työskennellyt Niinistö lomaili Thaimaassa poikiensa Nuutin ja Matiaksen kanssa, kun tuhoisa tsunami iski alueelle.

Kaksi vuotta myöhemmin Niinistö arvioi Maarit Tastulan Punainen lanka -ohjelmassa, että pelastumisessa oli "sattumalla tai sitten jollain suojeluksella asiaa".

Tsunamissa kuoli yli 200 000 ihmistä, joista 179 oli suomalaisia. 

"Rukous tulee herkemmin mieleen silloin, kun on hankala"

Vuoden 2012 presidentinvaaleihin Niinistö lähti ennakkosuosikkina. Vaalien toisen kierroksen ehdokkaista vain Niinistö oli kirkon jäsen, vastaehdokas Pekka Haavisto ei. Uskonto ei kuitenkaan noussut vaalikamppailussa sen suurempaan rooliin.

Kristillisen Radio Dein haastattelussa Niinistö totesi uskostaan, että "Jeesus on Jumalan Poika. Usko ja rukous tulevat herkemmin mieleen silloin, kun on hankalaa, mutta ihminen on epäkiitollinen. Kun menee hyvin, niin nämä kysymykset tahtovat jäädä taka-alalle."

Miksi Niinistö toivottaa Jumalan siunausta?

Ensimmäisen uudenvuodenpuheensa tasavallan presidentiksi valittu Niinistö piti vuoden 2013 alussa. Puheensa päätteeksi Niinistö toivotti kansalaisille J. K. Paasikiven ja Martti Ahtisaaren tavoin "hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!" 

Siunauksen toivottamisesta tuli Niinistölle vakiokäytäntö uudenvuodenpuheiden lopuksi.

Kirjan mukaan ajatus siunauksesta syntyi vuoden 2006 presidentinvaalien ja vuoden ja 2008 eduskuntavaalien kampanjoiden ajalta, jolloin Niinistölle oli usein toivotettu Jumalan siunausta. Niinistön mukaan "Se jotenkin tuntui hyvin syvältä, aidolta ja vilpittömältä".

Kirjan mukaan Niinistö halusi välittää siunauksellaan levollisen viestin, "sellaisen, joka kertoo haluavansa jakaa sitä arvokkuuden ja levollisuuden tunnetta, minkä hän on itse saanut kokea, kun joku tuntematon ihminen tulee toivottamaan siunausta".

Kirkon ja valtion nykyistä suhdetta Niinistö pitää kirjan mukaan luontevana, eikä hänellä ole tarvetta sitä muuttaa.

Niinistön mukaan tilanne, jossa jokaisella on vapaus harjoittaa uskontoa ja olla sitä halutessaan myös harjoittamatta, on "ideaali".

Islamilaisuus Suomessa

Kirjassa pohditaan myös kysymystä islaminuskoisten integroitumisesta Suomeen. Niinistö toteaa, että iso osa uskontokunnan edustajia on ollut Suomessa vielä niin vähän aikaa, ettei kysymykseen voi antaa kovin perusteellista vastausta.

Niinistö toivoo, ettei eri uskontokuntien kannattajien kesken syntyisi vakavaa erimielisyyttä. Hänen mielestään jatkossakin on hyvä rakentaa suomalaisen maltillisen uskonnonharjoituksen perinteen varaan.

Edeltäjänsä Tarja Halosen tavoin presidentti Niinistö on tavannut muutaman vuoden välein Suomen keskeisten uskontokuntien johtajia, kirjassa kerrotaan. Sen lisäksi istuva presidentti on osoittanut kiinnostusta myös kansainvälistä uskontodialogia kohtaan.

Miksi uskontojen nimissä surmataan ihmisiä?

Kirjaa varten tehdyssä haastattelussa Niinistö sanoo, että hänestä "on valtavan kiusaavaa", että pääuskontojen kannattajat eivät pysty aina elämään rauhassa keskenään, vaikka niillä kaikilla on "hyvin humaani sanoma".

Niinistölle on äärimmäisen vaikea ymmärtää, miksi uskonnon nimissä surmataan ihmisiä. Hän korostaa uskontojen humaania puolta ja uskontojen välillä käytävän keskustelun merkitystä.

Niinistö muistuttaa, että "kyllä kai kaikissa uskonnoissa tavalla tai toisella ihmisarvoa tai humaanisuutta korostetaan". Presidentti suosittelee tässäkin asiassa "etsimään pienintä tai suurinta yhteistä nimittäjää" ja sen avulla jättämään erottavat asiat vähemmällä huomiolle.