Tanja Poutiainen voitti pujottelussa nuorten maailmanmestaruuden 1997 Schladmingissa ja sijoittui aikuisten MM-kilpailuissa Sestrieressä 17:nneksi. Perjantaina Poutiainen otti suomalaisten alppihiihtäjien kautta aikain ensimmäisen olympiamitalin. Hän sijoittui Sestrieressä suurpujottelun toiseksi.
Rovaniemellä 6. huhtikuuta 1980 syntynyt Poutiainen on lasketellut kolmivuotiaasta lähtien.
- Näin minulle on kerrottu. Itse en sitä muista, Poutiainen sanoi.
Poutiaisen taival olympialaisissa oli kivinen ennen perjantaita. Naganossa 1998 hän pärjäsi kohtuullisesti ja ylsi pujottelussa 18:nneksi. Ura taukosi, kun Poutiaisen sääri murtui keväällä 1998. Toipuminen vei aikaa ja söi seuraavan kilpailukauden. Kaiken kukkuraksi sääri murtui uudestaan, Poutiaisen jalka leikattiin ja myös seuraava kausi meni mönkään. Poutiaisen usko ei loppunut.
- Ensimmäinen murtuma oli vaikeampi. Mutta kun se lähti paranemaan ja pääsin takaisin suksille, huomasin kyllä mitä haluan tehdä. Toisella kerralla oli helpompaa, kun oli kokemusta. Ja silloin alle 20-vuotiaana oli helppoa suunnitella tulevaa alppihiihtouraa, Poutiainen muisteli.
Ensimmäinen suomalainen cup-korokkeella
- En ole sillä tavalla kauhean aikaisessa vaiheessa päättänyt, että minusta tulee alppihiihtäjä. Se meni seurakilpailujen, piirikisojen, Aku Ankka -kisojen ja ties minkä kautta vuosi kerrallaan.
Salt Lake Cityn olympialaisiin 2002 mennessä Poutiaisesta oli kasvanut mitaliehdokas, mutta pujottelu päättyi kesken ja suurpujottelu tuotti 11. sijan. Joulukuussa 2001 hän oli jo ehtinyt kirjata suomalaisten alppihiihtäjien ensimmäisen palkintokorokepaikan maailmancupissa sijoittumalla Sestrieren pujottelussa toiseksi. Salt Laken olympiatalvena Poutiainen sijoittui maailmancupin pujottelupisteissä kolmanneksi.
Cup-kaudella 2003-2004 Poutiainen kipusi maailmancupin kokonaiskilpailussa yhdeksänneksi, pujottelucupin neljänneksi ja suurpujottelucupin viidenneksi. Kahdella lajilla ei kokonaiskilpailua voiteta, mutta yhdeksäs sija alppihiihtoeliitissä oli mainio saavutus.
Helmikuussa 2004 Poutiainen voitti ensimmäisen kerran maailmancupissa, kotikilpailussaan Kittilän Levillä. Levillä järjestetään myös tällä kaudella kaksi naisten maailmancupin pujottelua 10.-11. maaliskuuta.
Poutiainen tietää, että kotona Rovaniemellä jännitettiin jo perjantaina.
- Kyllä siellä varmaan oltiin sormet ja varpaat ristissä.
Palkintokaapin arvojärjestys
Viime talvi 2004-2005 on Poutiaisen paras maailmancupissa ja suomalaisessa alppihiihtohistoriassa. Poutiainen voitti sekä pujottelu- että suurpujottelucupit ja ylsi kokonaispisteissä viidenneksi. Hän osallistui kauden aikana myös muutamaan supersuurpujotteluun ja otti kaksi pistesijaa.
Vuosi sitten Poutiainen lunasti vihdoin odotukset arvokilpailuissa. Hän voitti Santa Caterinan MM-rinteillä hopeamitalit pujottelussa ja suurpujottelussa. Suomalaisille alppihiihtäjille mitalit olivat MM-tasolla toinen ja kolmas Kalle Palanderin maailmanmestaruuden (1999) jälkeen.
Poutiainen ei perjantaina osannut pistää arvojärjestykseen cup-voittajan kristallipalloja ja olympiahopeaa.
- Kauhean vaikea sanoa. Tämä (olympiahopea) täydentää hyvin. Kristallipallot ovat merkki koko kauden menestyksestä. Toisaalta näitä jaetaan neljän vuoden välein.
Yhtä vaikeaksi meni MM-mitalien ja olympiahopean vertaileminen.
- Ne MM-mitalit olivat toisaalta ensimmäiseni arvokilpailuissa.
Poutiaisen kaikki arvokilpailumitalit ovat siunaantuneet Italiassa.
- Katos vaan, enpä ollut tuota huomannutkaan. Italia on hyvä paikka.
Toiseksi jääminen olympiakilpailussa ei Poutiaista harmittanut.
- Mitali kuin mitali kelpaa. Jos minulla olisi kymmenen olympiamitalia ja kaikki hopeisia, voisi se kultakin aikalailla kiinnostaa. Jäipähän parannettava seuraaviin olympialaisiin.
(MTV3-STT)