Ähtäriläisellä eläintilalla koettiin viime viikolla suuri suru, kun Piitu-hevonen löydettiin suo-ojaan juuttuneena, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Piitun tarinasta kuitenkin seurasi lopulta jotain hyvääkin.
Viime viikon tiistai-iltana ähtäriläinen Sonja Vainola huomasi lämminveristen tammakaverusten Piitun ja Saaran puuttuvan aitauksestaan tilan pihalla. Vainolaa asia ihmetytti, sillä Piitun tatapoihin ei kuulunut karkailu kotitietä kauemmas.
– Ne olivat menneet sähköaidasta läpi. Kyllä siellä on hätä ollut, Vainola toteaa.
– Ajattelin kuitenkin, että kyllä Piitu tuo sitten sen Saarankin kotiin. En ole koskaan nähnyt sellaista suhdetta hevosilla.
Öisten etsintöjen ja huonosti nukutun yönälkeen Vainola kuitenkin huomasi, ettei tammoja vieläkään näy pihassa. Huoli alkoi olla kova.
Hän kävi läpi lähialueet, mutta löysi vain yhdet hevosen jäljet kotitieltä.
Kuulin Facebookista, että vain parin kilometrin päässä on nähty karhuja.
– Voi olla, että ne olivat pelästyneet karhua ja lähteneet eri suuntiin. Saara löytyi sinä aamuna noin viiden kilometrin päästä.
”Piitu varmaan toivoi, että lähdetään kotiin”
Puoli kylää tuli Vainolan avuksi etsimään Piitua, mutta myöhemmin ilmeni, että etsinnät aloitettiin valitettavasti väärästä suunnasta.
Lopulta suoalueen läheiseltä pellolta löytyivät jäljet ja etsinnät saatiin kohdistettua. Kun etsijäkoira Bertta tuli mukaan etsintöihin torstaina, Piitu löytyi noin tunnissa.
– Piitu heti hörisi ja oli näennäisesti reipas. Toivoi varmaan, että nyt kun akka löysi, niin lähdetään kotiin.
Tilanne oli kuitenkin huono.
Piitu oli vajonnut suo-ojaan, joka oli syvempi kuin aluksi ymmärrettiin. Vainola luuli, että Piitu makasi ojan pohjassa, mutta todellisuudessa 175 senttimetriä säkäkorkeudeltaan oleva tamma oli vajonnut sinne mahaansa myöten.
