Outi odottaa yksin lasta, joka ei ole biologisesti hänen – tuli raskaaksi vaietulla tavalla: "Olihan se ihan mieletön lahja"

Outi Ellilän mustavalkoisen mekon alla kohoava kumpu paljastaa tämän jutun kannalta olennaisen asian. Energinen ja ”hyvissä hormoneissa oleva” 38-vuotias nainen on raskaana. Aina välillä Outi vie kädet vatsalleen. Lapsi on niin odotettu kuin vain olla voi.

Outin lapsettomuushoidot aloitettiin kolmisen vuotta sitten, kun raskaus ei onnistunut kumppanin kanssa luonnollisin keinoin. Muutaman epäonnistuneen IVF-koeputkihedelmöityshoidon jälkeen Outille vinkattiin Dextran Lapsettomuusklinikalla mahdollisuudesta yrittää raskautta lahjoitetuilla munasoluilla.

Syystä tai toisesta Outin munasolutuotanto oli nimittäin heikkoa. Ajatus munasolulahjoituksella aikaansaadusta lapsesta alkoi vähitellen kyteä rinnassa. Neljännen IVF-hoitokerran jälkeen Outi oli täysin valmis yrittämään vauvaa uudella menetelmällä, vaikka se tarkoittaisi, ettei lapsi olisi biologisesti hänen.

– Minä halusin kantaa sen lapsen. Kun oli ne pitkät hoidot takana, halusin kokeilla tätä vaihtoehtoa, Outi kertoo.

Hedelmöitys lahjoitetulla munasolulla onnistui ensimmäisellä yrittämällä. Onnistunut raskaus oli Outille sanoin kuvaamaton onni.

Lahjoitettujen munasolujen käyttö on Suomessa melko harvinaista

Lahjoitettujen munasolujen käyttö Suomessa on edelleen melko harvinaista. Vuosittain koeputkihedelmöityksiä lahjoitetuilla munasoluilla tehdään noin 800 hoitosykliä, kertoo Dextran lapsettomuuslääkäri Marika Mikola. Hoitojen tuloksena syntyy vuosittain noin 200–250 lasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoista puuttuvat ulkomailla saatujen hoitojen seurauksena syntyneet lapset. Moni lapsettomuudesta kärsivät hakee apua Suomen rajojen ulkopuolelta pitkien jonojen ja sallivampien ikärajojen vuoksi. Suomessa jono lahjoitetulla munasolulla tehtyyn koeputkihedelmöitykseen on kolmesta kuukaudesta vuoteen. Yksityisillä klinikoilla lahjoituksen saajan yläikäraja on 46 vuotta.

Valtaosa lahjoitetuilla munasoluilla tehdyistä koeputkihedelmöityksestä tehdään yksityisillä klinikoilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) ja Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) ilmoittivat vastikään aloittavansa lapsettomuushoidot lahjoitetuilla sukusoluilla ja siittiöillä.

Lapsettomuushoitoja tarjotaan seksuaalisesta suuntautumisesta ja parisuhdetilanteesta huolimatta. Aiemmin julkisella puolella lapsettomuushoidot varattiin vain heteropareille.

Lue myös: Lapsettomuusmyytit lääkärin syynissä – mistä lapsettomuus oikeasti johtuu, milloin pitää mennä tutkimuksiin?

"Ihminen valitsee olla mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa"

Outi Ellilä on yksi kasvavasta joukosta naisia, jotka ovat saaneet hedelmöityshoitoja kumppanin puutteesta huolimatta. Outin suhde entiseen kumppaniinsa kariutui IVF-hoitojen aikana. Lapsettomuusklinikalla kumppanin puutteeseen ei suhtauduttu syrjivästi.

– Klinikoilla itsellinen polku ei näy. Kohtelu on ihan superihanaa, tosi henkilökohtaista, kannustavaa ja tukevaa, Outi kehuu.

Hän muistuttaa, että maailma muuttuu – myös perhe- ja parisuhdekäsitysten kannalta.

– Tänä päivänä moni ihminen valitsee olla mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Outi uskoo löytävänsä tulevaisuudessa oikean ihmisen oikeaan aikaan – ja oikeista syistä. Hän ei halua hakemalla hakea isää lapselleen.

– Ihmisillä pitäisi olla oikeus elää itsensä näköistä elämää ja toteuttaa omia unelmiaan.

Munasolujen luovutuksesta pitäisi puhua avoimemmin

Outi Ellilä ja Marika Mikola näkevät, että munasolujen luovutukseen liittyy tabuja. Monesti puhutaan adoptiosta tai sijaisvanhemmuudesta. Sukusolujen lahjoittaminen on vaiettu aihe, ja siitä tuntuu olevan vähän tietoa saatavilla.

Mikola muistuttaa, että monen iäkkäämmän naisen raskaus on saanut alkunsa lahjoitetusta munasoluista. Kun lööpeistä lukee viisikymppisenä kaksoset saaneesta julkkiksesta, harvemmin mainitaan, miten raskaus on alkanut.

– Missään koskaan ei mainita, että raskaus on lahjamunasoluilla saanut alkunsa. Tosiasiassa, jos viisikymppinen on raskaana ja saa kaksoset, niin siihen ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin että ne on lahjamunasoluilla saaneet alkunsa, Mikola sanoo.

Monelle varttuneemmalle naiselle tuleekin yllätyksenä, kun raskaus ei sitten onnistukaan luonnollisin menetelmin.

Suomessakin ensisynnyttäjien keski-ikä nousee. Lasten hankintaa lykätään esimerkiksi uran, raha-asioiden ja kumppanin puutteen vuoksi. Outikin teki pitkään uraa ja matkusteli paljon. Haave äitiydestä kulki työelämän rinnalla, mutta hän ajatteli, että hedelmöittyminen onnistuisi vielä nelikymppiseksi asti.

Kun raskaus ei onnistunutkaan, 35-vuotias Outi hakeutui lapsettomuushoitoihin. Työnantajalleen hän kertoi käyvänsä hedelmöityshoidoissa vasta, kun IVF-hoitoja oli takana kolme kappaletta. Outi selvisi jokaisesta lapsettomuushoitokerrasta yhdellä sairauslomapäivällä.

– Viimeisellä kierroksella kerroin asiasta ja ehkä mursin tabun siitä, mistä työpaikalla ei normaalisti puhuta.

Lue myös: Hedelmöityshoitoihin hakeutuvien naisten keski-ikä on noussut – "solujen toimimattomuus voi tulla suurena yllätyksenä"

Kohdun täytyy olla terve, vaikka munasarjat eivät toimisi

Monelle munasolulahjoitus on viimeinen oljenkorsi, johon tarttua raskauden toivossa. Ennen kuin hedelmöityshoidot munasolulahjoituksilla aloitetaan, lääkärit varmistavat, että hoito on realistinen vaihtoehto eli sen, mitkä ovat naisen mahdollisuudet tulla raskaaksi. Kohdun täytyy olla terve, jotta lapsi voi siellä kehittyä.

– Useimmilla nykypäivänä se on juuri näin, että kohtu on ihan terve, mutta munasarjat joko iän takia tai jostain muusta syystä eivät toimi kunnolla, Mikola sanoo.

Lahjoitetulla munasolulla aikaansaatuun raskauteen liittyy hieman suurempi verenpaineongelmien, raskausmyrkytyksen ja alatiesynnytysvaikeuksien riski. Jos munasolulahjoitukselle ei ole esteitä, ryhdytään etsimään sopivaa luovuttajaa, joka vastaisi ulkonäöltään hieman sukusolulahjoituksen saajaa.

Outi muistuttaa, että lapsettomuushoitoihin ryhtyvän tulee oppia mielenhallintaa. Hoitojen aikana voi vastaan tulla kovia tunnemyrskyjä. Häntä itseään hedelmöityshoitojen aikana on auttanut prosessin miettiminen kiitollisuuden kautta.

Outi kuitenkin toivoo, että lapsettomuushoitoja läpikäyvillä olisi tarjolla enemmän vertaistukea. Ehkä se olisi mahdollista, jos asiasta puhuttaisiin avoimemmin.

Lue myös: Onko lapsettomuus vielä tabu? Lapsettomuudesta kärsinyt Satu: "Nyt on enenevissä määrin pystynyt puhumaan siitä"

Perusterve alle 36-vuotias voi lahjoittaa munasolujaan

Munasolun luovuttajan tulee olla 18–36-vuotias perusterve nainen. Luovuttajalla itsellään tai hänen lähisuvussaan ei saa olla mitään periytyvää sairautta, eikä sukusolujen luovuttamisesta saa olla haittaa naiselle itselleen.

Luovuttajalla ei tarvitse olla lapsia eikä synnytyskokemusta. Sukusolujen lahjoitus ei vahingoita luovuttajan omaa hedelmällisyyttä. Luovuttajalla ei ole oikeuksia tai velvoitteita hänen sukusolustaan syntyneeseen lapseen. Hoitojen tuloksena syntyneellä lapsella on oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys täytettyään 18 vuotta.

Hedelmöityshoitolain mukaan lahjamunasoluja tai -siittiöitä käyttävien ja luovuttajien on lisäksi käytävä kerran psykologin pakeilla juttelemassa asiasta.

Kokonaisuudessaan munasolujen luovuttamisprosessi kestää noin kaksi viikkoa. Aluksi on 10–12 päivää hormonipistoksia, jotka luovuttaja hoitaa itse. Kun munasolut ovat kasvaneet tarpeeksi suuriksi, ne kerätään munasarjoista kipulääkityksessä ilman nukutusta. Sukusolujen keräämispäivänä luovuttajan tulee ottaa sairauslomaa. Luovuttajalle ei tule prosessista kustannuksia, vaan kaikki prosessista aiheutuneet menot korvataan. Maksua luovuttaja ei saa. Motiivina tulee olla auttamishalu.

Munasolujen kerääminen luovuttajalta on yleisesti ottaen hyvin pieniriskinen operaatio, mutta siihenkin liittyy pieni tulehdus- ja verenvuotoriski. Pelätyin hedelmöityshoitoihin liittyvä riski oli aiemmin munasarjojen hyperstimulaatio, mutta sekin on Mikolan mukaan nykyisin erittäin harvinaista.

Lahjoittajista on suuri tarve

Outilla on tallessa lahjasukusoluilla aikaansaatuja alkioita. Hän ei kuitenkaan saa luovuttaa niitä eteenpäin. Tähän hän toivoisi lakimuutosta. Laki nimittäin määrää, että kertaalleen lahjoitettuja sukusoluja ei saa enää luovuttaa eteenpäin. Mikola arvelee, että lain taustalla on ajatus alkuperäisen luovuttajan hankaloituneesta selvittämisestä.

– Olen sitä mieltä, että on monimutkaisempiakin Exceleitä, Outi tokaisee naurahtaen.

Munasolujen lahjoittajista on suuri tarve. Noin joka kuudes hedelmällisessä iässä oleva pariskunta kohtaa tahatonta lapsettomuutta. Luovuttajaksi voi hakeutua esimerkiksi lähestymällä lapsettomuusklinikoita sähköpostitse tai puhelimitse.

"Ihan mieletön lahja"

Outille tuntemattomien lahjoittamat sukusolut mahdollistivat pitkään toivotun raskauden, joka on sujunut hyvin. Hän on ikuisesti kiitollinen luovuttajille. Noin 7 000 euron hinta, jonka Outi hedelmöityshoidoista maksoi, tuntuu pieneltä verrattuna raskausonneen.

– Olihan se ihan mieletön lahja. Kyllä olen ikuisesti kiitollinen lahjoittajille. Ilman heitä en olisi tässä, Outi sanoo herkistyen.

Syntyvällä lapsella on oikeus saada tietää lahjoittajan henkilöllisyys 18-vuotiaana. Outi aikoo puhua loppuvuodesta syntyvän tyttärensä kanssa avoimesti siitä, miten lapsi on saanut alkunsa.

Marika Mikola kertoo, että juuri se on paras tapa. Kun lapselle kertoo asiasta pienestä pitäen esimerkiksi tarinoiden ja satujen muodossa, hän on nuorena aikuisena enemmän sinut sen kanssa.

Outi uskoo, että lahjoitetuista sukusoluista alkunsa saanen lapsen ja luovuttajien välille voi jonain päivänä kehittyä jotain kaunista. Outi tulee kuitenkin aina olemaan kantamalleen tytölle se oikea äiti. Geenit eivät määritä vanhemman rakkautta lapseensa.

Lue myös: Katri jäi lapsettomaksi hoidoista huolimatta – ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.

6:30