Voiko lapsettomuus johtua omien ja kumppanin geenien yhteensopimattomuudesta? Entä stressistä, ruokavaliosta tai kemikaaleista? Pitäisikö lapsettomuustutkimuksiin hakeutumista todella odottaa vuosi? Professori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sekä HUS:n Naistentautien poliklinikan linjajohtaja Aila Tiitinen ottaa kantaa tahatonta lapsettomuutta koskeviin väitteisiin.
Yllä olevalla videolla lääkäri kertoo, miten todennäköisyys yhden alkionsiirron päätymisestä lapsen syntymään saataisiin nostettua jopa 80 prosenttiin.
”Lapsettomuustutkimuksiin kannattaisi hakeutua jo puolen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen.”
Pääsääntöisesti ei pidä paikkaansa.
Yleinen ohje on, että tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos raskaus ei ala vuoden yrityksen jälkeen. Puoli vuotta on raskauden yrittämisen kannalta todella lyhyt aika. Siinä ei ole kuin viisi–kuusi mahdollisuutta tulla raskaaksi, nykyajan kiireessä ei välttämättä sitäkään. Voi olla, ettei pariskunta ole puolen vuoden aikana edes samalla paikkakunnalla kuin pari kertaa ovulaation aikaan.
Poikkeuksia ovat tilanteet, joissa on tiedossa hedelmällisyyttä merkittävästi heikentäviä tekijöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi isot kuukautishäiriöt, jolloin kuukautiset tulevat kahden–kolmen kuukauden tai puolen vuoden välein, kokonaan ilman rytmiä tai puuttuvat tyystin.
Samanlaisia poikkeustilanteita ovat tiedossa olevat perussairaudet, lääkitykset tai toimenpiteet, joiden on kerrottu heikentävän hedelmällisyyttä. Silloin asiaa lähdetään tietysti tutkimaan aikaisemmin.
Naisen ikä vaikuttaa raskaaksi tuloon merkittävästi. Tavallisessa hedelmällisessä iässä olevista naisista tulee vuoden kuluessa raskaaksi noin 80 prosenttia. Jäljelle jääneistä 20 prosentistakin puolet tulee raskaaksi vielä seuraavan vuoden aikana ilman mitään lääketieteellisiä apukeinoja, edellyttäen, että tiedossa ei ole mitään hedelmällisyyteen vaikuttavia perussairauksia tai muita ongelmia. Kuitenkin 35–37-vuotiaana, puhumattakaan 40 vuodesta, hedelmällisyys laskee huomattavasti.
Lasta yrittävän ja lapsettomuustutkimuksiin hakeutuvan on hyvä tiedostaa, mitkä kaikki asiat vaikuttavat tilanteeseen. Ihminen voi tehdä itsekin paljon hedelmällisyytensä säilyttämiseksi esimerkiksi välttämällä päihteitä ja tupakointia. Merkittävä ylipaino haittaa niin ikään raskaaksi tuloa ja lisää keskenmeno- ja raskausriskejä.
Jos perussairauksia on, hedelmällisyys on yleensä sitä parempi, mitä paremmin ne on hoidettu. Esimerkiksi huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes alentaa hedelmällisyyttä ja lisää keskenmenoriskin lisäksi muita sikiölle aiheutuvia riskejä raskauden onnistuessa.
Ikä vaikuttaa merkittävästi mahdollisuuksiin tulla raskaaksi.Shutterstock
”Joidenkin parien geenit eivät vain sovi yhteen, ja jos he vaihtavat kumppania, raskaus voikin onnistua.”
En käyttäisi ilmaisua ”geenit eivät sovi yhteen”. Me emme yksinkertaisesti tunne sellaisia geenejä, että näin voitaisiin sanoa.
Kuitenkin sekä maallikot että ammattilaiset ovat varmaan kuulleet tarinoita, joissa pariskunta ei vuosienkaan yrittämisen jälkeen koskaan tullut raskaaksi, mutta kumppanin vaihduttua molemmat saivat tahoillaan jälkikasvua. On vaikea sanoa, onko taustalla jotakin biologista, vai onko se sitten kuitenkin sattumaa – raskaushan voi alkaa samassakin parisuhteessa vaikka kymmenen vuoden jälkeen itsekseen. Toki todennäköisyys on silloin jo pienempi, mutta ei poissuljettu.
Aikaisemmin on myös saattanut olla sellaisia parisuhde- tai seksiongelmia, jotka ovat jotenkin heijastuneet raskaaksi tulemiseen.
Toisaalta on kyllä niin, että jos nainen on kovin hedelmällinen, niin vähän huonommatkin siittiöt riittävät hedelmöittämään hänen munasolunsa – ja päinvastoin. Raskaaksi tuleminen on aina kahden summa. Jos parisuhteen toisella osapuolella on jokin lievä hedelmällisyyden alenema, se voi kompensoitua hedelmällisemmän kumppanin kanssa.
”Lapsettomuus pitäisi hyväksyä evoluution tavaksi valita lisääntymiskelpoisimmat yksilöt.”
Ei pidä paikkaansa.
Ajatus tuntuu oudolta ja menee vähän samaan kategoriaan kuin se, että joidenkin mielestä jollakin tavalla itse aiheutettu lapsettomuus – esimerkiksi ylipaino tai hankitusta tulehduksesta seurannut munatorvitukos – pitäisi vain hyväksyä.
Lapsettomuus voi tuntua elämässä suurelta aukolta.Shutterstock
Vaikka ihmisellä olisi sairaus, joka alentaa hedelmällisyyttä, se voi olla evoluution kannalta jollakin muulla mittarilla hyödyllinen. Kun tietyt hedelmällisyyttä heikentävät ominaisuudet ovat kerran säilyneet ihmiskunnan perimässä, niin ehkä niistä on sitten ollut jotakin hyötyä.
Hedelmöityshoitojen turvallisuuden seuraaminen on tietysti erittäin tärkeää. Hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden lasten terveydestä löytyy tietoa kymmenistä tuhansista artikkeleista, eikä heidän terveytensä eroa muista merkittävästi. Suomessakin on seurattu näiden lasten ja äitien terveyttä lukuisissa rekisteritutkimuksissa.
Kun uusia lapsettomuuden hoitomuotoja tulee, niihin kuuluu aina syntyneiden lasten seuranta. Toki joskus voi olla vaikea erottaa, mikä on itse lapsettomuuden tai lapsettomuushoitojen ja mikä äidin tai isän terveyden vaikutusta.
Maailman ensimmäinen koeputkihedelmöityslapsi täytti juuri 40 vuotta. Hän, niin kuin Suomenkin ensimmäiset koeputkihedelmöityslapset, ovat jo saaneet omia lapsia. Seuranta on siis tietyllä tavalla melko hidasta, mutta se menee yli sukupolvien.
”Tahaton lapsettomuus on yleistynyt.”
Pitää paikkansa.
Itse näen tämän enemmän yhteiskunnallisena kuin lääketieteellisenä ilmiönä, sillä naisen vaihdevuosi-ikä alkaa edelleen keskimäärin 50-vuotiaana. Naisen hedelmällisyys ei siis ole siirtynyt myöhemmälle iälle, mutta lasten hankkimista mietitään aikaisempaa myöhemmällä iällä.
Koska kaksikymppinen tulee helpommin raskaaksi kuin nelikymppinen, niin nelikymppisellä tahaton lapsettomuus on usein jo iän myötä tuomaa vääjäämätöntä muutosta.
Tahatonta lapsettomuutta voi lisätä myös siittiömäärän väheneminen länsimaisilla miehillä.Shutterstock
Kaikki eivät kuitenkaan voi hankkia lapsia 24-vuotiaana, jolloin olisi ehkä se optimaalisin vauvantekoikä, olla superterveitä ja juuri sen optimaalisen kumppanin kanssa. Eihän tämä maailma niin toimi.
Tiedetään myös, että muutaman viime vuosikymmenen aikana miesten siittiömäärät ovat ainakin länsimaissa ja Euroopassa alentuneet. Syyksi on arveltu esimerkiksi ympäristötekijöitä.
”Stressi aiheuttaa lapsettomuutta.”
Pitää vain osittain paikkansa.
Stressin vaikutusta ei voi yksinkertaistaa. Se usein tulee mukaan kuvioon, kun lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja tehdään. Eli toisaalta on myös niin, että lapsettomuus aiheuttaa stressiä.
Paha työstressi voi tietysti tehdä seksielämästä laimeampaa, samoin kuin se, että perheessä on vaikeaa sairautta tai ajatukset muuten jossakin muualla. Ihmisen elämä on kokonaisuus, joten stressi tietysti vaikuttaa osaltaan.
Ei kuitenkaan voi sanoa, että stressi olisi itse syy siihen, ettei joku tule raskaaksi – ellei yhdyntöjä sitten stressin takia ole.
”Epäterveellinen ruokavalio aiheuttaa lapsettomuutta.”
Pitää osittain paikkansa.
Hedelmällisyys tai hedelmättömyys, jonka seurausta lapsettomuus on, on usein hyvin monen tekijän summa. Harvoin on yksi absoluuttinen tekijä, joka sen aiheuttaa. Taustalla voi olla kymmenen tai sata pientä tekijää, jotka alentavat hedelmällisyyttä hiukan, ja kun niitä on riittävän monta, niin kokonaissumma on se, ettei tule raskaaksi.
Ruokavalio on yksi hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä.Shutterstock
Epäterveellinen ruokavalio, erityisesti kytkeytyessään yli- tai alipainoon, kyllä heikentää hedelmällisyyttä. Tänäkin vuonna on ilmestynyt paljon tutkimuksia roskaruoan ja ruokavalion koostumuksen vaikutuksesta ihan kaikkeen terveyteen.
Oli kyse sitten sydän- ja verisuonitaudeista, syövästä tai raskaaksi tulosta ja raskauden kulusta, niin terveellisen ruokavalion ohjeistus on aika samanlainen: koosta ruokavalio monipuolisesti ja karsi kaikki turhat rasvat, kalorit ja huonot hiilihydraatit. Ylipaino on merkittävä hedelmällisyyttä alentava tekijä, mutta liian tiukka ruokavalio ja alipaino ei myöskään ole hyvä asia.
Mitä tulee erilaisiin ravintolisiin ja vitamiineihin, niin perusterve suomalainen, jolla ei ole mitään imeytymishäiriöitä, ei oikeastaan tarvitse purkista muuta kuin talvella D-vitamiinia. Kaikille raskautta suunnitteleville suositellaan lisääksi folaatin käyttöä.
”Ympäristömyrkyt ja kemikaalit aiheuttavat lapsettomuutta.”
Mahdollisesti.
Ympäristömyrkyistä ja kemikaaleista puhutaan lapsettomuuden yhteydessä paljon, mutta niiden vaikutusta ei ole kovin helppo tutkia. Ympäristömyrkyt eivät tietenkään varmasti ole kenellekään terveellisiä.
Sitä mukaa, kun uutta tietoa tulee, esimerkiksi Työterveyslaitoksen suosituksia vältettävistä aineista ja niiltä suojautumisesta työoloissa muutetaan. Tämä tosin koskee enemmän työnkuvan muuttamista sen jälkeen, kun on jo tullut raskaaksi.
Elintarvikkeissa käytettävistä torjunta-aineista en olisi niin huolissani, että kehottaisin esimerkiksi syömään vain luomua, sillä turvattomia torjunta-aineitahan ei saisi käyttää missään.
”Lapsettomuus johtuu länsimaisesta elämäntyylistä – Afrikassa ei ole lapsettomuutta.”
Ei pidä paikkaansa.
Afrikassa on lapsettomuutta varmaan vielä enemmän, ja sen seuraukset siellä asuvien arkeen ja elämänlaatuun ovat melkoiset. Afrikassa lapsettomaksi jäävä nainen voi joutua osittain yhteiskunnan ulkopuolelle. Länsimaissa meillä on suurempi vapaus valita elämäntyylimme. Suunniteltua lapsettomuutta lienee täällä enemmän.
Syyt tahattomaan lapsettomuuteen voivat kyllä olla länsimaissa ja Afrikassa osittain erilaiset. Afrikassa lapsettomuus liittyy paljon esimerkiksi infektiotauteihin.
Lapsettomuuden syy on 30 prosentissa tapauksista naisessa, 30 prosentissa miehessä ja 30 prosentissa molemmissa. Osalla syytä ei löydetä.Shutterstock
”Suurin osa lapsettomuushoitoon lähtevistä saa lapsen.”
Pitää paikkansa.
Jos käy läpi kaikki ne hoidot, joita julkisella puolella on tarjottavissa, niin arviolta 80 prosenttia tai ehkä vähän useampikin saa lapsen. Raskaaksi voi tulla lapsettomuustutkimuksien aikana, lapsettomuushoidoilla tai hoitojen välissä.
Jos ajatellaan sellaisia hoitoja, joita kaikki eivät edes halua ja joita ei ole tällä hetkellä tarjolla julkisella puolella – kuten luovutettu sukusoluhoito –, niin onnistuneiden prosenttimäärä varmaan nousisi vieläkin suuremmaksi.
Kaikki, jotka tulevat lapsettomuustutkimuksiin, eivät välttämättä halua hoitoja ollenkaan. Osalle riittää, että tietää, mikä tilanne on. Se on oma päätös.
”Suomessa sairausvakuutus korvaa koeputki- tai mikroinjektiohoidot kolmeen hoitokertaan asti. Perusteet nimenomaan kolmen hoitokierroksen julkiseen tukemiseen ovat hyvät.”
Pitää paikkansa.
Kun sanotaan, että noin 80 prosenttia lapsettomuushoidoissa käyvistä saa lapsen, niin se koskee niitä henkilöitä, jotka käyvät läpi kaikki kolme tarjottavaa hoitokierrosta.
Kolme hoitokierrosta tarkoittaa esimerkiksi koeputkihedelmöityksessä sitä, että jos koeputkihedelmöityksessä saadaan useampia alkioita, niin yhteen hoitokiertoon kuuluukin itse asiassa useampia alkionsiirtoja.
Jos kolme hoitokierrosta ei tuota tulosta, mahdollisuudet lapsen saamiseen ovat – varsinkin, jos on tehty pakastetun alkion siirtoja – merkittävästi huonommat. Jos alkionsiirrot ovat onnistuakseen, ne yleensä onnistuvat kolmannen hoitokierroksen loppuun mennessä. Tämän jälkeen onnistumisprosentit alkavat pudota aika matalalle.
Sama pätee inseminaatiohoitoon: kolmen–neljän inseminaation jälkeen onnistumistodennäköisyys kyseisellä menetelmällä on varsin matala.
Hoitojen jatkoa harkitaan aina sillä perusteella, että onnistumismahdollisuudet pysyvät järkevinä. Jos hoidon onnistumismahdollisuus on alle kymmenen prosenttia, hoitoa ei tarjota julkisella puolella. Tämä sulkee hoidoista pois esimerkiksi yli 40-vuotiaat. He voivat toki hakeutua hoitoihin yksityiselle puolelle, jos itse hyväksyvät matalat onnistumismahdollisuudet.
Lapsettomuus voi olla yksi suurimmista elämänkriiseistä.All Over Press
”Lapsettomuus ei voi periytyä.”
Ei pidä paikkaansa.
Lapsettomuus voi periytyä kahdella tavalla: äidiltä tyttärelle tai isältä pojalle.
Endometrioosipotilas voi kuitenkin tulla itsestään raskaaksi, samoin PCOS-potilas. Hedelmällisyys ei ole ihan yhtä hyvä kuin sellaisella naisella, jolla kyseisiä sairauksia ei ole, mutta raskaaksi tuleminen on ihan mahdollista ja sitä tapahtuukin. Raskautta ehkä joutuu vain odottamaan vähän pidempään.
Myös miehellä voi olla jokin niin vaikean spermavian aiheuttava perinnöllinen muutos, että lapsi saadaan vain koeputkihedelmöityksen tai mikroinjektion avulla. Jos syntyvä lapsi on poika ja lapsettomuuteen vaikuttava tekijä ”otollinen”, voi lapsettomuuden aiheuttava vika periytyä.
”Osa lapsettomuushoidot ”kesken” lopettaneista olisi saanut lapsen, jos olisi vain jatkanut yrittämistä.”
Pitää paikkansa.
Julkisella puolella ei tehtäisi yhden hoidon jälkeen toista ja kolmatta hoitoa, ellei se toinen tai kolmas hoito voisi onnistua. Ylipäätään julkisella puolella ei tehdä hoitoja, joiden onnistumismahdollisuus on alle kymmenen prosenttia. Joskus kyseisellä henkilöllä voi olla sama alle kymmenen prosentin mahdollisuus tulla itsestään raskaaksi – ja kyllä se aina jonkun kohdalla toteutuu.
Nekin parit, joille on jo tehty kaikki hoidot tai joiden hoidot on päätetty lopettaa kesken huonon ennusteen takia, voivat edelleen tulla luomusti raskaaksi.
Itse ajattelen lääkärinä, että hoitojen lopettaminen on aina ihmisen ja perheen oma päätös. Näen hyvin, että joillekin toistuvien hoitojen sekä toivon ja epätoivon vaihtelu ei tee hyvää. Suomessa lapsetonkin voi kuitenkin elää ihan tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Joissakin muissa yhteiskunnissa se voi olla hiukan vaikeampaa.
Pidän ehkä vähän hankalanakin sitä, jos lääkäri aina vain tarjoaa lapsettomalle parille uutta vaihtoehtoa – ”tätä voitaisiin vielä kokeilla”. Sitten parit ajattelevat, että kyllähän heidän täytyy vielä tähänkin lähteä, kun mahdollisuus on tarjolla, vaikka oikeampi ratkaisu heille voisi olla lopettaa.
Toivon, että jokainen tekee hoitojen jatkamisen suhteen itse omat päätöksensä oikean tiedon pohjalta. Jos hoidoissa on pariskunta, päätösten pitäisi myös olla yhteisiä. On kurjaa, jos toinen ei enää haluaisi hoitoja, mutta toinen edellyttää, että niitä jatketaan.
