Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä asuva 8-vuotias villisika Osku joutui näkemään, kuinka sen perhe ammuttiin. Silti villisika jaksaa edelleen luottaa ihmisiin.
Syksyllä 2013 Piia Anttonen oli ajamassa Tampereelta kohti Somerolla sijaitsevaa Tuulispään Eläinsuojelukeskusta, kun hän kuuli radiosta lähistöllä liikkuvasta villisikalaumasta, joka tuhosi ihmisten puutarhoja.
Uutisotsikoissa Janakkalassa vaeltavien sikojen sanottiin "terrorisoivan" puutarhoja. Pihoja tonkiva sikaperhe, emo ja viisi pikkusikaa, eivät ihmisiä hätkähtäneet, vaan niitä jouduttiin häätämään. Kukaan ei tunnustanut omistavansa kesyjä villisikoja.
Anttonen tarjosi perustamaansa Tuulispäätä villisikojen uudeksi kodiksi, mutta asiaa hoitavien viranomaisten vastaus oli tyly: siat tultaisiin lopettamaan. Anttonen kertoo yrittäneensä vedota viranomaisiin ja paikallisiin, mutta tulokset olivat laihoja. Villisikaperhe sai tappotuomion.
– Se on ikään kuin helpompi ratkaisu tarttua aseeseen ja hoitaa se ongelma kertaheitolla pois, Anttonen sanoo.
Metsästäjät ehtivät ampua neljä villisikaa ennen kuin poliisi taipui yleisön painostuksen alla ja antoi luvan ottaa loput villisiat kiinni, Anttonen kertoo.
Yksi hajonneen lauman jäsenistä oli eksynyt mökkialueelle, jossa oli sille sopivaa metsäistä maastoa ja virtaavaa vettä, ja jonka asukkaat tarjosivat sille ruokaa. Anttonen yritti possupartionsa kanssa saada kesyä, mutta kiinniottotilanteessa vikkelästi pakenevaa villisianpoikasta kiinni. Lopulta narun päässä vedetty maissi osoittautui toimivaksi taktiikaksi, ja sika vietiin pois paratiisistaan.
Mutta vangitseminen on luotia parempi vaihtoehto, Anttonen ajatteli.
