Ilmastonmuutos voi kuitenkin edesauttaa sikojen runsastumista Suomen luonnossa.
Viime viikonloppuna uutiset kertoivat kahdestakin kolarista, joissa auto oli törmännyt Suomessa villisikaan. Villisikojen määrä tai levinneisyys ei kuitenkaan ole revennyt meillä nousuun, sanoo kaksi asiantuntijaa.
– Villisikakanta on Suomessa melko vakaa. Viimeisin arvio koskee tämän vuoden tammikuun tilannetta, ja silloin kannaksi laskettiin noin 2 500 yksilöä, kertoo tutkija Elmo Miettinen Luonnonvarakeskuksesta.
Vaikka nyt osui Hämeenlinnan seudulle kaksi sikakolaria, niitä tapahtuu Suomessa vähän. Auto törmää villisikaan alle 50 kertaa vuosittain, täydentää erityisasiantuntija Juuso Suomento liikenne- ja viestintäministeriöstä.
– Määrä on hyvin pieni, jos ja kun sitä vertaa maanteiden riistaonnettomuuksien yhteislukuun: niitä sattuu Suomessa noin 13 000 per vuosi.
Tieturmien määrä heijastelee eläinkannan kokoa: Suomen metsissä tarpoo osapuilleen sata hirvieläintä jokaista villisikaa kohden.
Miettinen kuitenkin toteaa, että ilmaston lämpeneminen voi edesauttaa tulevaisuudessa sikojen runsastumista Suomessa.
Lue myös: Pikkubussi törmäsi villisikaan Hämeenlinnassa, poliisi varoittaa loukkaantuneesta eläimestä
Ei viereen toljottamaan
Jos epätodennäköinen tapahtuu ja törmäät autolla elikkoon, jolla on kärsä ja saparo, kannattaa olla kolarin jälkeen varovainen.
– Ei ole viisasta mennä villisian viereen katsomaan että kuinka kävi. Parempi on jäädä autoon ja soittaa hätäkeskukseen, Suomento sanoo.
Miettinen painottaa, että loukkaantunut villisika on siinä määrin vaarallinen, että sen luo ei pidä mennä.
– Sika on iso eläin, ja se saattaa kolarin jälkeen kokea, että hyökkäys on paras puolustus.
Karjuilla on melkoiset torahampaat, eikä naaraitakaan ole syytä vähätellä.
On samalla hyvä muistaa, että metsässä villisika pyrkii välttämään ihmisen kohtaamista,
Eniten villisikoja on Kaakkois-Suomessa ja Itäisellä Uudellamaalla.
– Kanta on painottunut sinne, mistä villisiat ovat meille pääosin tulleet. Mutta yksittäisiä tihentymiä löytyy myös esimerkiksi Länsirannikolta ja Pirkanmaalta, Miettinen lisää.
Villisian levinneisyyden pohjoisraja kulkee hieman Oulun pohjoispuolella.
– Yksittäisiä sikoja voi kuitenkin vaeltaa missä päin Suomea tahansa.
Lue myös: Alkuvuonna ennätysmäärä eläinkolareita: Naapurimaasta leviää uusi törmäysaltis tulokas – "Äärimmäisen aggressiivinen"
Liikkeellä aamu- ja iltahämärissä
Entä mihin aikaan vuorokaudesta ja vuodesta autoilija voi todennäköisimmin nähdä tiellä villisian?
– Aamu- ja iltahämärä ovat niillä aktiivisimman liikkumisen aikaa. Päivisin siat pysyttelevät yleensä lepopaikoissaan. Mutta yöllä saattaa kyllä kohdata villisian maantiellä.
Jos autoilija näkee tiellä yhden villisian, kannattaa varautua siihen, että paikalla voi olla niitä useampia.
– Villisikanaaraat liikkuvat perhelaumoissa, mukana on yleensä myös poikasia.
Talvella syvä hanki vähentää Miettisen mukaan oleellisesti villisikojen liikkumista.
Hän muistuttaa, että kolaroinnista niin villisikojen kuin muidenkin isojen villieläinten kanssa pitää ilmoittaa välittömästi hätäkeskuksen numeroon 112.
– Samoin kolaripaikka olisi hyvä merkata jollain tavalla. Siten paikalle saapuva suurriistavirka-apu (SRVA) tietää, mistä lähteä jäljittämään loukkaantunutta eläintä.
5:352020: Poliisi ampui ihmisiä uhkailleet villisiat maanantai-yönä – asiantuntija kertoo, miten villisijat päätyivät pääkaupunkiseudulle.
Kanta pienemmäksi ruttoriskin vuoksi?
Villisikojen vitsauksena on Suomen lähialueillakin afrikkalainen sikarutto. Meillä tautia ei ole todettu. Miten ruttoriski tulisi ottaa huomioon?
– Sikaruttohan saattaisi päästä leviämään Suomeen myös ihmisen mukana, esimerkiksi saappaiden pinnalla, tai sitten Suomeen tuodun sianlihan mukana.
Ihmiseen tai muihin eläinlajeihin afrikkalainen sikarutto ei onneksi sioista tartu. Se on sen sijaan nopeasti tarttuva ja usein kuolemaan johtava niin villisioilla kuin maatilojenkin sioilla.
Miettisen mukaan Suomessa metsästetään vuosittain tuhatkunta villisikaa.
– Villisika ei ole Suomessa uhanalainen. Kansallinen villisikastrategia tähtää kannan vähentämiseen afrikkalaisen sikaruton vuoksi.