Urallaan Neuvostoliittoa, Venäjää ja Ruotsia edustanut Ludmila Engquist voitti Ruotsille olympiakultaa pika-aidoissa vuonna 1996 Atlantassa. Hän nousi urallaan yhdeksi Ruotsin rakastetuimmista urheilijoista, mutta pääsi myös kokemaan huippu-urheilijan elämän nurjan puolen. Hän kommentoi tapahtumia Expressenille lähettämässään kirjeessä.
Kaikki oli hyvin ennen vuotta 2001. Hän oli voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja selvinnyt syövästä. Tuolloin hän kärähti anabolisien steroidien käytöstä. Se oli hänen uran toinen dopingtapaus. Jo vuonna 1993 kilpaillessaan Venäjän lipun alla hän jäi kiinni samasta aineesta. 
Kilpailukieltoa kuitenkin lyhennettiin, sillä hänen silloinen miehensä Nikolai Narozilenko sanoi, että hän oli salaa laittanut ruokaan ja juomaan kiellettyjä aineita. Yleisurheilu-ura oli kuitenkin ohi. Hän päätti panostaa kelkkailuun ja tavoitteena oli vuoden 2002 Salt Lake Cityn olympialaiset.
Silloin hän jäi kiinni huijaamisesta, jota ruotsalaiset eivät antaneet anteeksi. Vuonna 2005 hän oli viimeisen kerran julkisuudessa, ennen kuin päätti siirtyä maan alle. Silloisessa SVT:n haastattelussa hän kertoi, että yritti itsemurhaa ulkopuolelta tulleen paineen vuoksi.
Hän vetosi tuolloin tv-katsojiin.
– Mielestäni anteeksianto on mahdollista, pitää pystyä antamaan anteeksi, Engquist sanoi.
13 vuotta myöhemmin ruotsalainen kärsii edelleen saamastaan tuomiosta.

