Olympiavoittaja vastaa koviin syytöksiin koskettavalla kirjeellä: "Tulen ilmeisesti olemaan aina se saatanan ryssä, joka käytti dopingia"

Kaikki oli hyvin ennen vuotta 2001. Hän oli voittanut olympiakultaa, maailmanmestaruuden ja selvinnyt syövästä. Tuolloin hän kärähti anabolisien steroidien käytöstä. Se oli hänen uran toinen dopingtapaus. Jo vuonna 1993 kilpaillessaan Venäjän lipun alla hän jäi kiinni samasta aineesta. 

Kilpailukieltoa kuitenkin lyhennettiin, sillä hänen silloinen miehensä Nikolai Narozilenko sanoi, että hän oli salaa laittanut ruokaan ja juomaan kiellettyjä aineita. Yleisurheilu-ura oli kuitenkin ohi. Hän päätti panostaa kelkkailuun ja tavoitteena oli vuoden 2002 Salt Lake Cityn olympialaiset.

Silloin hän jäi kiinni huijaamisesta, jota ruotsalaiset eivät antaneet anteeksi. Vuonna 2005 hän oli viimeisen kerran julkisuudessa, ennen kuin päätti siirtyä maan alle. Silloisessa SVT:n haastattelussa hän kertoi, että yritti itsemurhaa ulkopuolelta tulleen paineen vuoksi.

Hän vetosi tuolloin tv-katsojiin.

– Mielestäni anteeksianto on mahdollista, pitää pystyä antamaan anteeksi, Engquist sanoi.

13 vuotta myöhemmin ruotsalainen kärsii edelleen saamastaan tuomiosta. 

– Rangaistukseni ei ollut vain sulkeminen, vaan menetin kaiken! Kärsin edelleen siitä, ja nähtävästi en saa koskaan anteeksi, Engquist kirjoittaa kirjeessään.

– Hyväksyn ja elän sen tiedon kanssa, että tulen aina olemaan se saatanan ryssä, joka käytti dopingia. Se satuttaa todella paljon, sillä koen Ruotsin kodikseni ja rakastan maata. Minulla ei kuitenkaan ole mitään oikeutta kutsua sitä kotimaakseni, vaikka sydämeni sanoisi niin. Minun täytyy vain elää sen kanssa, Engquist toteaa.

Engquist on nyt ollut uusien syytöksien kohteena. Kyseessä on dopingtesti ja urheilijan katoaminen. 

Vuonna 1992 neljä venäläisurheilijaa ja kaksi valmentajaa jäivät kiinni tullissa 44 anabolista steroidia sisältävän ampullin kanssa, kun he olivat ylittämässä rajaa Kööpenhaminasta Malmöön. 

Joukon johtaja Lydia Fedotova väitti, että doping oli hänen henkilökohtaiseen käyttöön ja sai sakot salakuljetuksesta. 

Heti seuraavana aamuna dopingtestaaja oli saapunut urheilijoiden hotellille. Joukko oli kuitenkin kadonnut. He saapuivat kuitenkin myöhemmin hotellille 10-12 tunnin poissaolon jälkeen. Kaikki urheilijat olivat puhtaita, joskin heräsi epäilys, että he olisivat olleet ottamassa vasta-ainetta dopingia vastaan.

– Tämä tekee minut erittäin surulliseksi ja liikuttuneeksi, että joku näin monen vuoden jälkeen yhtäkkiä tuo esiin ajatuksen, että minä ja muut olisimme manipuloineet testiä. Minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia siitä, että olisimme olleet poissa 10-12 tunnin ajan, Engquist sanoo.

– Minne olisimme menneet? Emme tunteneet kaupunkia, silloin oli kylmä talvi ja ainoa asia, jonka muistan, oli se, että menimme hotellilta harjoittelemaan. Hotelli ja harjoituskeskus oli mielestäni ainoat paikat, jossa kävimme, Engquist kertoo.

– En voi enää puolustaa itseäni, en jaksa enää puolustaa itseäni. Olen niin pahoillani vuoden 2001 tapahtumista, mutta en jaksa enää. Jos minut halutaan kokonaan tuhota, niin pyydän jälleen apua Jumalalta, perheeltäni ja ystäviltäni, jotta pystyn selviämään tästä koitoksesta, Engquist jatkaa.

Ruotsalainen sanoo kirjeessään, että tämä on hänen ainoa kommenttinsa syytöksiin. Hän toivoo, että voi palata takaisin elämään hiljaisuudessa Espanjassa yhdessä perheensä kanssa. 

– Toivon ja rukoilen sydämestäni, että minua uskotaan, ja, että toiveemme elää omassa rauhassa ilman hyökkäyksiä toteutuu lopulta.