Rion olympialaisten lajihaitari on erittäin laaja ja kirjava. Urheiltavat lajit ovat kehittyneet valtavasti sitten antiikin Kreikan aikojen. Sääntöjä on muutettu ja lajeja yhdistelty.
Mutta yksi nousee erilaisuudessaan ylitse muiden, nimittäin nykyaikainen viisiottelu.
Suomen olympiamitalit nykyaikaisessa viisiottelussa
Helsinki 1952: pronssia joukkuekilpailussa (Olavi Mannonen, Lauri Vilkko, Olavi Rokka)
Melbourne 1956: hopeaa Olavi Mannonen ja pronssia Wäinö Korhonen; pronssia joukkuekilpailussa (Olavi Mannonen, Wäinö Korhonen, Berndt Katter)
München 1972: pronssia joukkuekilpailussa (Risto Hurme, Veikko Salminen, Martti Ketelä)
Nykyaikainen viisiottelu on ollut olympialaisten ohjelmistossa jo vuodesta 1912. Antiikin ajan viisiotteluun kuului kiekonheitto, pituushyppy, keihäänheitto, paini ja stadionjuoksu. Nyttemmin laji koostuu miekkailusta (kalpa), ampumajuoksusta, ratsastuksesta ja uinnista.
Nimestä huolimatta nykyaikaisessa viisiottelussa on itse asiassa vain neljä lajia. Vuonna 2008 maastojuoksu ja ammunta päätettiin sulauttaa yhdeksi lajiksi, jolloin kokonaislajien määrä tippui nykyiseen neljään. Ennen kilpailupäivien typistystä KOK kritisoi voimakkaasti nykyaikaista viisiottelua hitaaksi, katsojille epäystävälliseksi seurattavaksi ja hankalasti toteutettavaksi tv-lajiksi. Päivitetty viisiottelu yhdellä kisapäivällä nähtiin ensi kerran Lontoon 2012 olympialaisissa.
Nykyaikaisen viisiottelun miekkailuosuudessa otteluajan pituus on yksi minuutti, jonka aikana jokainen kilpailija kohtaa toisensa. Ottelu ratkeaa sille kilpailijalle, joka onnistuu saamaan pisteen ensimmäisenä. Jos voittaja ei selviä minuutin aikana, molemmat tuomitaan häviäjiksi.