Kun Sirkku sai syöpädiagnoosin, hän oli juuri täyttänyt 18 vuotta. – Ei tullut mitään kateutta tai katkeruutta siitä, että muut kaverit saavat mennä festareilla miten haluavat, hän kertoo.
Sirkku Hietala aavisti, että jokin on vialla, ennen kuin diagnoosi tuli. Hän oli juuri täyttänyt 18 vuotta.
– Minulle tuli sellaisia selkäkipukohtauksia, jotka kestivät puolesta tunnista 45 minuuttiin, kerran päivässä. Ne olivat todella kivuliaita. Se ei ollut mitään pikkukipua, se oikein otti henkeen, Hietala, nyt 19, kertoo.
– Kyllä minulla pieni epäilys oli siitä, että tämä on jotakin vähän vakavampaa, kuin normaali flunssa. Osasin jotenkin epäillä sitä.
Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Burkittin lymfooma
Imusolmukesyövät eli lymfoomat jaetaan yleensä kahteen pääryhmään, Hodgkinin tautiin ja non-Hodgkinin lymfoomiin. Niihin sairastuu yli tuhat suomalaista vuodessa.
Non-Hodgkinin lymfooma on tavallisin imukudossyöpätyyppi: yhdeksän kymmenestä lymfoomasta on non-Hodgkin-lymfoomia. Se on suomalaisnaisten kuudenneksi ja suomalaismiesten viidenneksi yleisin syöpä. Siihen kuuluu useita erilaisia sairauksia, kuten Burkittin lymfooma.
Hodgkinin tauti iskee usein nuoriin: potilaat ovat usein 20–30-vuotiaita. Suuri osa myös paranee.
Lähteet: Lymfooma.fi, Kaikkisyövästä.fi
Lääkäriin mentiin selkäkipujen takia. Lopulta pois tultiin syöpädiagnoosin kanssa.
Hietalalla todettiin Burkittin lymfooma.
– Olin niin kauan ollut epätietoinen, ja oireet pahenivat koko ajan, oli enemmän kipua. Kun sai diagnoosin, se oli enemmän helpotus kuin järkytys. Sai tietää, että se on oikeasti joku tauti, jota pystyy hoitamaan. Sai kuulla, että tällä nimenomaisella taudilla on joku nimi, ettei se ole mikään mysteeri, johon ei ole hoitokeinoa, Hietala sanoo.
Hoitoihin lähdettiin välittömästi. Hietala sai kahdeksan hoitojaksoa suonensisäistä sytostaattia, ja seitsemän selkäpiikkiä. Se tarkoittaa, että pistetään sytostaattia suoraan selkäytimeen.
Ajatuskin sattuu.
– Se ei tehnyt kipeää. Se oli aika harmiton, Hietala muistelee.
Ei hetkeäkään pelännyt kuolemaa
Hietala sai sairastuttuaan runsaasti tukea perheeltä, suvulta ja ystäviltä. 18-vuotiasta mieltä ei kaihertanut se, että sairaus veisi jotakin pois.
– Olin käynyt niin lähellä kuolemaa. Olin kiitollinen siitä, että sain olla vielä elossa. Ei tullut mitään kateutta tai katkeruutta siitä, että muut kaverit saavat mennä festareilla miten haluavat. Ajattelin vain, että kyllä minäkin vielä pääsen, tämä on vain väliaikaista.
"Mentiin äitin kanssa lääkärille, joka totesi selän olevan ok. Hän määräsi särkylääkettä ja passitti mut verikokeisiin. Selkäkipukohtaukset kävivät sietämättömiksi ja enää mikään lääke ei auttanut, edes kipupiikit."
– Sirkun tarina fuckcancer.fissä.
Hän ei hetkeäkään pelännyt kuolemaa. Oikeastaan ei ehtinyt; kaikki tapahtui niin nopeasti.
– Aluksi ei kerennyt edes ajatella sitä, ja sitten hoidot alkoivat tehota. Kunto koheni ihan parissa viikossa, kun hoidot oli aloitettu. Sitten vähän jo kirkastui se, että nämä tehoavat, ei tässä ole mitään hätää. Tulihan siinä tietysti pahoinvointia ja muuta, mutta kivut lähtivät pois.
Vertaistukea Hietala ei sairastuttuaan saanut.
– Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, olisi ollut todella hyvä, jos sitä olisi saanut tai jaksanut lähteä hakemaan, hän sanoo.
Joitakin yhteydenottoja tuli sosiaalisessa mediassa. Hietala kertoi matkastaan lymfooman kanssa avoimesti Facebookissa tai Instagramissa.
– Loppuvaiheessa tuli yhteydenottoja monilta nuorilta, joilla oli syöpä. Facebookissa ja Instagramissa juttelimme keskenämme, mutten koskaan tavannut ketään muuta ikäistäni, jolla olisi ollut syöpä.
Moni ihaili Hietalan rohkeutta, koska tämä kertoi kokemastaan avoimesti somessa.
"Verikokeen vastauksesta selvisi, että maksa-arvot olivat kohonneet kahdeksankertaisiksi. Lääkäri kysyi hämmentyneenä, että onko mulla ryyppyputki menossa. Ei tietenkään ollut."
– Sirkun tarina fuckcancer.fissä
– Todella moni ihaili sitä, että osasi olla niin rohkea ja kertoi kaikille. Olin niin iloinen ja positiivinen, vaikka hoidot ja kaikki rankat asiat olivat ympärillä.
Ei hänkään silti aina ollut iloinen ja positiivinen.
Äidille tai siskolle puhuminen auttoi, kun oli huono hetki tai tilanne masensi.
– Voimaa tietysti kaikista ystävistä, läheisistä, perheenjäsenistä ja kaikista, jotka siinä lähellä olivat melkein joka päivä, Hietala muistaa.
"Voin tosi hyvin"
Nykyisin Hietala asuu Lapualla. Hän opiskelee kolmatta vuotta lähihoitajaksi.
– Voin tosi hyvin, minulla ei ole minkäänlaisia oireita tai huonoa kuntoa. Olen palautunut aivan todella hyvin hoidoista, ja kaikesta. Elän aivan normaalin nuoren elämää. Toki nuoret palautuvat helpommin kuin vanhat ihmiset, hän kuvaa.
"Syöpä ja kuoleman reunalla tanssiminen opettivat arvostamaan elämää ja pistivät arvot uusiksi. Asenne ja positiivisuus ovat niin tärkeitä! Rakastakaa kaikkea mitä voitte, hymyilkää toisillenne ja olkaa optimisteja. Noilla asioilla pääsee jo pitkälle, oli tilanne mikä tahansa. Syöpä ei ole välttämättä kuolemantuomio."
– Sirkun tarina fuckcancer.fissä
Toista Burkittin lymfoomaan sairastuvaa nuorta hän neuvoisi tuntemaan kaikki tunteet. Ne ovat sallittuja.
– Mitään ei kannata pitää sisällään. Jos itkettää, niin itkee, ja jos on iloinen, niin iloitsee sitten oikein kunnolla. Ja puhuu asioista avoimesti, se on todella tärkeää. Ei sulje ketään ulkopuolelle, esimerkiksi ystäviä tai perheenjäseniä. Ennemmin ottaa kaikki todella tiiviisti lähelle, ja pitää heitä tukena, koska he ovat kaikki todella tärkeitä.
Selviänkö yksin kotona? Asiaa ja vastauksia rintasyövästä:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.