Keskustelu avoimista koulutiloista ei ole Suomessa uutta, vaan sitä on käyty peruskoulun syntyhetkistä asti.
Parjattuja avokouluja rakennetaan osin siksi, että tuoreinta opetussuunnitelmaa on ymmärretty tarkoituksellisesti väärin, sanoo Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo.
Avokouluilla tarkoitetaan kouluja, joissa on siirrytty erillisistä luokkatiloista avoimempiin tiloihin. Käytännössä on kyse avokonttorimallisesta koulusta.
– Puhe avoimista oppimisympäristöistä on lähtenyt liikkeelle uudesta opetussuunnitelmasta, joka annettiin vuonna 2014. Siinä on pari mainintaa avoimista oppimisympäristöistä, mutta sehän ei tarkoita sitä, että kouluista pitäisi rakentaa fyysisesti entistä avoimempia tiloja. Tämän on Opetushallituskin useampaan kertaan sanonut, Salo sanoo STT:lle.
Salon mukaan maininnoilla tarkoitetaan pedagogisia toimintamalleja eli esimerkiksi sitä, että oppimisessa käytetään koko koulun tiloja ja hyödynnetään esimerkiksi lähiluontoa, museoita tai kirjastoja.
Asia on Salon mukaan ymmärretty tarkoituksella väärin kunnissa, koulurakennuksia tekevissä rakennusyrityksissä sekä arkkitehtitoimistoissa. Hänen mukaansa uusia kouluja rakennetaan ideologisesti ja ilman sellaista tutkimusnäyttöä tai opetustyön tuntemusta, joka todistaisi avoimempiin tiloihin perustuvan rakentamisen olevan paras tapa rakentaa kouluja.
– Heillä tuntuu olevan vahva ismi siitä, miltä uuden koulutilan pitää näyttää, ja sitä perustellaan vankasti opetussuunnitelmalla.
Vain pieni osa Suomen kouluista
OAJ:n Salon mukaan avoimet oppimisympäristöt ovat viime vuosina yleistyneet ja viime vuosina rakennetuista uusista kouluista enemmistö on avoimia. Tarkkaa lukumäärää niiden määrästä Suomessa on kuitenkin mahdoton sanoa. Opetushallituksen yliarkkitehti Roope Rissasen mukaan ainakaan Opetushallitus ei pidä erityyppisistä kouluista tilastoja.