Ihmisissä on myös paljon eroja siinä, kuinka avoimia he ovat uusille työmahdollisuuksille.
Moni suomalainen ei koe omaa työtään merkitykselliseksi tai motivoivaksi, eikä siten välttämättä kovin mielekkääksikään. Tällaiseenkin työhön silti helposti jäädään, ja taustalla voi olla useita selittäviä tekijöitä, kertoo Terveystalon organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa.
– Ylipäänsä ajatus siitä, että työn ikään kuin pitäisi olla merkityksellistä ja mielekästä, on lisääntynyt tällä vuosituhannella, mutta nyt kun inflaatio ja korkojen nousu ovat ajaneet ihmisiä ahtaalle, työn merkitys taloudellisena turvana on nostanut taas enemmän päätään. Varmasti monelle on tällä hetkellä tärkeintä, että ylipäätään on olemassa työ, josta saa palkkaa, Sahimaa sanoo.
Kolme pääoiretta
Jos ihminen ei pidä työstään, työ alkaa herkästi kuormittaa ja aiheuttaa uupumusoireilua. Sahimaan mukaan työuupumukseen on perinteisesti liitetty kolme pääoiretta. Ensinnäkin uupunut ihminen on usein väsynyt, jolloin hänellä ei ole välttämättä energiaa hakea uusia töitä.
Ammatillisen itsetunnon heikentyminen voi aiheuttaa sen, että ihminen alkaa kyseenalaistaa omaa osaamistaan eikä välttämättä enää edes usko mahdollisuuksiinsa saada muutakaan työtä. Hänen voi olla myös hankala nähdä, millaiset muutokset ylipäätään olisivat tarpeen, jotta tilanne helpottaisi.
Kolmas tyypillinen uupumuksen oire on kyynistyminen, jolloin tunteet ennestään epämielekästä työtä kohtaan voivat muuttua entistä negatiivisemmiksi.
Sahimaa muistuttaa, että on myös sellaisia aloja, jotka usein koetaan merkityksellisiksi, mutta joilla myös uupumus ja tyytymättömyys ovat yleisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi terveys-, sosiaali- ja opetusala.
Epämielekkääseen työhön tyytymisen taustalla vaikuttavat myös persoonallisuuspiirteet. Ihmisissä on paljon eroja siinä, kuinka avoimia he ovat uusille mahdollisuuksille ja kuinka he suhtautuvat muutokseen. Jos nauttii rutiineista, työpaikan vaihtaminen voi tuntua liian suurelta riskiltä.
– Eihän työ ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Jotkut sietävät epäkohtia työssään toisia paremmin, ja on myös sellaisia ihmisiä, joille työ on vain työtä eikä siltä välttämättä edes kaivata muuta.
Asenteissa on sukupolvieroja
Suomalaisten asenteissa työtä ja työssä pysymistä kohtaan on sukupolvieroja. Nuoremmat sukupolvet asettavat työlle enemmän vaatimuksia ja myös vaihtavat herkemmin työtä, jos se tuntuu epämielekkäältä, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Anu Järvensivu.
Vanhemmat ikäpolvet ovat olleet perinteisesti työpaikkoihinsa hyvin sitoutuneita. Moni on ollut samassa työssä vuosikymmeniä, jolloin kynnys työpaikan vaihtamiseen voi olla todella korkea.
– Jos tällaiseen ajatteluun yhdistyy vielä vähäinen koulutustausta, ihmisen osaaminen ei välttämättä edes taipuisi muuhun tai hänen voi olla vaikea tietää, mihin työhön hän edes voisi hakea.
Järvensivun mukaan varsinkin eläkeikää lähestyvät ihmiset saattavat kokea, että ei heitä enää kukaan muu palkkaisi. Järvensivu ei osaa sanoa, onko pelko todella aiheellista vai perustuuko se enemmänkin siihen, että aihe on ollut paljon esillä. Tutkimusten mukaan tässä ikäluokassa ilman uutta työpaikkaa jäävät herkimmin kouluttamattomat miehet.
Järvensivu kertoo, että epämielekkääseen työhön jäädään herkemmin aloilla ja alueilla, joilla on huonosti muita vaihtoehtoja. Myös vahvat siteet työyhteisöä kohtaan voivat saada jäämään, vaikka työ ei itsessään tuntuisi omalta.