Nuorten katuväkivalta on lisääntynyt ja osa kantaa jopa asetta – "Silloin kasvavat myös riskit"

Ryöstöissä tyypillistä on, että ne lisääntyvät ja näkyvät tilastoissa piikinomaisesti, kertoo tutkijatohtori Markus Kaakinen Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.

Rikosten törkeät tekomuodot ovat nyt kuitenkin yleisempiä kuin aiemmin 2000-luvulla, jolloin oli vuosittain joitakin kymmeniä nuoria koskevia epäilyjä, nyt hieman yli sata.

–  Tämä voi viitata siihen, että rikosaktiivisilla nuorilla aseen kantaminen on yleistynyt. Tästä on jonkin verran poliisillakin näyttöä. Tämä voisi selittää esimerkiksi sitä, miksi ryöstöt ovat aiempaa useammin törkeitä ja toisaalta minkä takia henkirikoksen yritykset ovat yleistyneet, sanoo Kaakinen.

Lue lisää: Nuorten väkivaltarikollisuus raaistunut, nöyryyttämisen kulttuuri yhä vahvemmin läsnä: "Yhteiskunta on tietyllä tapaa ajanut karille"

Ryöstörikosten määrän lisääntyminen ei tarkoita välttämättä sitä, että tekijöitä olisi aiempaa enemmän. Kaakisen mukaan rikoksia tekevien nuorten määrä on vähentynyt 2010-luvulla, mutta useita rikoksia tekevien nuorten määrä on voinut lisääntyä.

Enemmistö nuorista elää perusarkea kaukana väkivaltarikollisuudesta.

–  1990-luvulla useampi nuori oli tehnyt rikoksia tai kiellettyjä tekoja, esimerkiksi varastanut tai kiusannut. Nykyään se on selvä vähemmistö.

Katuväkivallasta vastuussa pieni joukko

Katuväkivallasta on vastuussa useimmiten pieni määrä nuoria, jotka tekevät rikoksista suurimman osan. Heillä voi olla aiempaa väkivaltakäyttäytymistä, mikä usein kasaantuu niin sanotuille korkeamman riskin nuorille.

Myös kaveripiirillä ja -ryhmällä on osansa asiaan. Kaakisen mukaan se ei ole satunnaista, että kenellä on ase taskussaan.

–  Jotkut saattavat kantaa asetta mukana siksi, että ajattelevat että muillakin on, se voi olla turvallisuutta luova tekijä. Kun aseita kannetaan mukana, silloin kasvavat myös tilanteisiin liittyvät riskit eli että asetta ja väkivaltaa käytetään, sanoo Kaakinen.

Katuväkivallan lisääntymisestä syytetään usein ulkomaalaistaustaisia nuoria. Kaakisen mukaan ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat rikostilastoissa yliedustettuja väestöryhmäkokoonsa nähden, mutta tämä ei selitä katuväkivallan lisääntymistä.

–  Vaikka ulkomaalaistaustaiset nuoret poistettaisiin tilastoista kokonaan, kasvua katuväkivaltarikoksissa olisi silti, sanoo Kaakinen.

Rikosten ehkäisyyn ei ole yksinkertaista keinoa

Karkeasti voidaan todeta, että nuorten tekemiä ryöstöjä ja väkivaltarikoksia tapahtuu siellä, missä nuoria liikkuu. Kaakinen mainitsee esimerkkeinä koulut ja julkiset paikat, mutta myös yksityisasunnot ja muut yksityiset tilat.

Julkisia tiloja voidaan pyrkiä rauhoittamaan esimerkiksi poliisin ennaltaehkäisevällä toiminnalla tai valvonnalla. Joskus kiinnijäämisen riski saattaa siirtää rikokset toiseen paikkaan, mutta Kaakisen mukaan monesti myös vähentää rikollisuutta.

Oppositiopuolueet, perussuomalaiset etunenässä, ovat ehdottaneet ankarampia rikosrangaistuksia ja rikosoikeudellisen vastuuiän alentamista keinoiksi vähentää nuorten tekemiä rikoksia. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa nyt 15-vuotiaana.

Kaakisen mukaan kumpikaan ehdotus ei ole sellaisenaan ratkaisu katuväkivallan vähentämiseksi.

–  Olisi virhe ajatella, että yksittäinen tekijä ratkaisisi näitä ongelmia, sanoo Kaakinen.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi rangaistuksia koventamalla ei välttämättä saavuteta kovin merkittävää rikoksia vähentävää vaikutusta. Lisäksi tästä koituisi merkittäviä kustannuksia, sillä rikosprosessit ja esimerkiksi vankeusaika ovat pitkiä ja kalliita.

Rahalliset ja myös rajalliset resurssit tulisi Kaakisen mukaan käyttää huolellisesti, jotta rikollisuutta voidaan torjua.

Kovilla rangaistuksilla on myös inhimillisiä seuraamuksia.

–  14-vuotias nuori on sellainen, kenen tulevaan elämään emme halua tarpeettomasti vaikuttaa negatiivisella tavalla. Vaikka tietysti rikoksilla tulee olla seuraus. Ja on jo nyt, esimerkiksi lastensuojelutoimenpiteitä, sanoo Kaakinen.

Rikosoikeudellisen vastuun ikärajan laskeminen puolestaan liittyisi kaikkiin muihinkin nuorten tekemiin rötöksiin kuin vain väkivaltarikoksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi näpistykset, varkaudet ja vahingonteot.

Poliisin tietoon tulee jäävuoren huippu

Poliisin tilastot eivät kerro katuväkivaltarikoksista kaikkea. Kaakisen mukaan nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä vakavampi rikos on, sitä todennäköisemmin se tulee poliisin tietoon.

Esimerkiksi henkirikoksissa ja niiden yrityksissä piilorikollisuuden määrä on hyvin matala, lähes nolla. Toisaalta esimerkiksi lieviä pahoinpitelyrikoksia jää poliisitilastojen ulkopuolelle paljon.

–  Poliisitietoja lukiessa tulee pitää mielessä, että epäiltyjen määrä ei ole rikoksentekijöiden määrä vaan epäiltyjen määrä. Eli sama henkilö on voinut tehdä useita rikoksia. Jos vaikka ryöstöjen määrä on sata, niin siinä yksittäisen tekijän tekemien rikosten määrä voi olla hyvinkin suuri, sanoo Kaakinen.

Kaakisen mukaan suurin osa nuorten tekemästä väkivallasta on lievää eli sellaista, joka ei aiheuta toiselle vammaa. Tällainen väkivalta jää muuta todennäköisemmin poliisin tilastojen ulkopuolelle.

Oppositiopuolueet tekivät hallitukselle torstaina välikysymyksen, jossa vaaditaan toimenpiteitä nuoriso- ja katujengirikollisuuden torjumiseksi ja viranomaisten resurssien turvaamiseksi.

Oppositiopuolueiden mukaan hallitus on epäonnistunut katujen turvaamisessa. Niiden mielestä nuoriso- ja katujengirikollisuuteen on puututtava muun muassa maahanmuutto- ja kriminaalipolitiikkaa kiristämällä.