Jokerien asetelma SM-liigaan nousemiseksi muistuttaa 26 vuoden takaista tilannetta, jossa koko kiekko-Suomi odotti Oulun Kärppien paluuta pääsarjaan. Karri Kivelle keväästä 1999 muodostui koko pelaajauran raskain.
Runkosarjan 48 ottelusta 41 voittoa, 4 tasapeliä ja vain 3 tappiota. Maaliero 265–91. Tarjolla olleista 96 sarjapisteestä Kärpät hukkasi vain kymmenen.
Oulussa oli tehty kaikki valmiiksi kymmenen vuoden mittaisen divaritaipaleen päättämiseksi. Takana oli jo kaksi pettymyksellistä nousukarsintaa. Kaudella 1998–99 Kärppiin oli haalittu liigatason ryhmä, joka pullisteli omia huippukasvatteja ja jykevää liigakokemusta. Ykköstähtenä loisti tehot 46+31=77 moukaroinut kanadalaistaituri Martin Bergeron.
Kärppien voimakaksikkona häärineet toimitusjohtaja Juha Junno ja päävalmentaja Juhani Tamminen olivat ladanneet kaiken nousun varmistamiseksi.
– Joukkue oli todella yhtenäinen, ja vielä Junno ja Tami siinä kärkivetureina. He olivat saaneet aivan mahtavan flow-tilan päälle sinne, muistaa Kärppien puolustuksessa luutinut Karri Kivi.
Lue myös: Suoraa puhetta: Näin Jokerien SM-liigaunelma murenee
Silloisen 1. divisioonan runkosarjan kuusi parasta eteni nousukarsintaan, jonka päässä odotti ratkaiseva ottelusarja SM-liigan viimeiseksi jäänyttä KalPaa vastaan.
Kärpillä tie nousi kuitenkin pystyyn heti ensimmäisellä kierroksella, kun TuTo aiheutti sarjan aluksi Kärpille kauden ensimmäisen kotitappion Raksilan jäähallissa ja toisti tempun vielä kaksi kertaa.
– Koko soppa lähti ensimmäisestä pelistä. Johdimme 3–1 aika pelin lopussa. Meille tuli ylivoima, josta TuTo paukautti vastahyökkäyksestä maalin. Kohta se oli 3–3, ja jatkoajalla he voittivat ekan pelin, Kivi tiivistää.
Katkera ratkaisumaali kiristää vieläkin
Viiden ottelun sarjassa Kärpät haki seuraavaksi 5–1-vierasvoiton Turusta, mutta hävisi taas kotonaan 1–3. Vieraissa selkä seinää vasten pelanneet oululaiset kuitenkin selvisivät kurimuksesta ja voittivat taas Turussa 5–3.
– Voi olla, että ennen kuin sarja alkoi, ajatukset olivat, että tästä TuTo ja sitten eteenpäin. Sitten se kyllä muuttui sen sarjan aikana.
– Ei siinä paniikkia tullut, mutta TuTolle tuli tietysti itseluottamusta siitä. Vielä otteluvoitoissa 2–2-tilanteessa meillä oli luottoa, että kyllä tämä kotona sitten kääntyy. Niinhän sitä lähdetään pelaamaan, Kivi sanoo.
– Sitten tuli se legendaarinen maali, jota ei kukaan muu oikeastaan ole nähnyt kuin se maalituomari.
Raksilan ihme huipentui viidennessä ottelussa, kun TuTon maalilla Pekka Mäkitalo pysäytti 68 laukausta. Ottelu ratkesi lopulta ensimmäisen jatkoerän lopussa peliajassa 79.20, kun Mika Karapuu laukoi TuTolle vapauttavan voittomaalin.
Muun muassa Kärppiä tuolloin valmentanut Juhani Tamminen on ollut vielä vuosikymmeniä myöhemmin vakuuttunut, ettei kiekko koskaan käynyt Jan Lundellin vartioimassa maalissa.
– Olin itsekin jäällä silloin maalin takana, mutten koskaan nähnyt, että kiekko olisi mennyt maaliin, Kivi sanoo.
Itkuinen kuva päätyi tatuointiin
Pettymys nousukarsinnan kariutumisesta jo ensimmäiselle kierrokselle oli Kärpissä valtava. Mestiksen edeltäjästä 1. divisioonasta Lahden Pelicans eteni lopulta ratkaisevaan vaiheeseen, jossa se pudotti KalPan SM-liigasta suoraan otteluvoitoin 3–0.
Kärpät onnistui nousupyrkimyksissään vuotta myöhemmin, mutta kevään 1999 epäonnistuminen jäi Karri Kiven muistiin äärimmäisen raskaana kokemuksena.
– Kirjoitin silloin jo pelaajana asioita ylös silloin tällöin. Sen viimeisen pelin jälkeen kirjoitin, että ”mikähän tämän paskan tarkoitus oli?”. Ja sitten vuoden päästä, kun me nousimme, olin kirjoittanut samaan kohtaan yhdellä sanalla, että ”tämä”.
– Se on ainoa kerta, kun olen jääkiekon takia itkenyt elämässäni. Se pettymys oli pukukopissa niin kova, Kivi sanoo.
Kivi muistaa edelleen hyvin olotilan, joka hänellä oli koko kesän ajan.
– Treenikään ei ottanut kroppaan kiinni. En toipunut millään sen kesän aikana. Koko ajan tuntui kuin olisi juossut kahden ja puolen kilon puntit jaloissa. Minulla ei ole koskaan kestänyt palautua niin kauan henkisesti.
Pettyneestä Kivestä tappion jälkeen otettu kuva päätyi myöhemmin kärppäaiheisen Petopodin juontajan Antti Meriläisen teettämään tatuointiin. Kuvassa Kivi nojaa mailalla polviinsa ratkaisevan viidennen ottelun jälkeen.
Lauri Artto taiteili kuvan Meriläisen käsivarteen reilu vuosi sitten.
– Karri Kiven kuva symboloi pettymyksen kääntämistä voitoksi, Meriläinen kertoo.
– Siinä tiivistyy urheilun molemmat puolet. Kyseisessä tilanteessa päällä on pettymys, mutta tuosta asennosta pystyyn noustessa on jo seuraava määränpää selvillä eli liiganousu ja tavoitteiden saavutus.
– On siis helppo nojata voittajaan, mutta tappiohetkien jälkeen voittaminen tuntuu entistä paremmalta, hän perustelee kuvaansa.