Nina* ei voinut hoikkana, terveenä ja paljon liikkuvana naisena kuvitellakaan sairastuvansa diabetekseen. Toisaalta hän ei myöskään tiennyt, että on olemassa sellainen diabeteksen muoto kuin LADA. 47-vuotiaana saatu diagnoosi toi elämään huolta ja epävarmuutta.
Ensimmäiset merkit alkoivat ehkä vuonna 2009. Nina kävi tuolloin useamman kerran työterveyslääkärillä jatkuvien virtsatietulehdusten vuoksi. Virtsasta löytyi muutaman kerran sokeria, mutta löydösten takia verikokeella tarkastetut verensokerin paastoarvot olivat aina hyvät.
Tulehdukset jatkuivat, joskin harvenivat. Toukokuussa 2013, kun virtsa oli jälleen veristä ja oudon tuoksuista, Nina sai tarpeekseen ja meni jälleen lääkäriin.
– Virtsanäytteestä löytyi verta ja sokeria. Pikasokerikokeessa verensokerini oli 10,9. Lääkäri hämmästeli, että onpas korkea – diabetesraja on 11. Hän halusi tehdä minulle lisää paastoverikokeita, Nina kertoo.
Seuraavalla viikolla otetuissa verikokeissa Ninan paastoverensokeri oli jälleen normaali. Pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaava sokerihemoglobiini eli HbA1c-arvo oli sen sijaan koholla. Diabetekseen viittaa 6,5 prosenttia tai korkeampi (47,5 mmol/mol) tulos. Nina tulos oli 6,9 prosenttia.
Päätettiin tehdä sokerirasituskoe sekä tutkia verestä niin sanotut GAD-vasta-aineet.
– Tavallisella ihmisellä ne ovat alle 10 (IU/ml), 10–25 on lievästi kohonnut ja yli 25 on selvästi kohonnut. Minulla tulos oli 33.
GAD-vasta-ainepositiivisuus kuuluu niin sanotun LADA-diabeteksen kriteereihin. LADAa on kuvailtu aikuisiällä alkavaksi tyypin 1 diabeteksen alalajiksi. Se etenee hitaammin ja havaitaan siksi myöhemmin kuin tyypin 1 diabetes, mutta ykköstyypin tapaan siinäkin tuhoutuu insuliinia tuottavia haiman beetasoluja.