Juhannusperinteeksi muodostunut NHL:n jokavuotinen varaustilaisuus on tältä vuodelta lykätty tuonnemmaksi. Aikoinaan ykköskierroksen varauksiin kuuluneet ex-kiekkoilijat Petteri Nokelainen ja Sean Bergenheim saivat kokea 2000-luvun alussa, mitä ison maailman tapahtuma nuorille miehille tarjosi.
Kumpikin pelaajista päätyi lopulta New York Islandersin haaviin. Bergenheimin seura varasi numerolla 22 suomalaisittain hurjana draft-vuonna 2002 ja Nokelaisen vuorolla 16 kaksi kesää myöhemmin.
LUE MYÖS: Juhannuksen vietto kavereiden kanssa muuttui yllättävän soiton takia – NHL:ään jämävuorolla varattu suomalaispyssy teki upean uran: "18-vuotiaana lopputulos olisi voinut olla erilainen"
Siinä missä nykypelaajat valmistetaan huomattavasti paremmin ennen draftia pidettävään NHL Combine -testitilaisuuteen, Nokelainen muistaa ainakin itse tulleensa ensin Toronton testeihin ja myös Pohjois-Carolinan Raleigh’n varaustilaisuuteen melko pystymetsästä.
– Jos näin jälkikäteen miettii, niin menin sinne aivan ummikkona. Varsinkin, koska en tule mistään kiekkoperheestä eikä minulla ole sitä taustaa, Nokelainen pohtii.
– Olen kuullut, että pelaajat ovat nykypäivänä aika prepattujakin, mutta ainakin itselläni se oli kyllä niin luomua kuin olla voi, hän nauraa.
Agentti Markus Lehto saattoi olla käynyt nuorukaisen kanssa tärkeimmät asiat läpi, mutta todellisuudessa tilaisuuden luonne selvisi hänelle vasta paikan päällä. Sen sijaan Sean Bergenheim kertoo olleensa valmistautuneempi kohtaamaan edessä olleet haastattelukysymykset.
– Agenttitoimisto oli jo auttanut ja kertonut siitä, joten tiesin jo aika hyvin, että mitä siellä tapahtuu. Ehkä pystyin myös vähän arvaamaan, että missä menen itse draftin aikana. Se oli tosi positiivinen kokemus, vaikka se onkin aika jännää, Bergenheim sanoo.
Nykypäivänä tapahtumat ovat suurta NHL-show'ta, mutta Nokelainen esimerkiksi muistaa testitapahtumaan järjestetyn lentokenttähotellissa Torontossa – glamour oli tilaisuudesta kaukana.
– Kyllä ne olivat enemmän nimenhuuto ja karjamarkkinat siihen aikaan, Nokelainen naurahtaa.
Kysymykset muista pelaajista hämmensivät
Draftia ennen järjestettävä Combine-tilaisuus on nimensä mukaisesti yhdistelmä pelaajille teetettäviä kuntotestejä, psykologisia kokeita ja haastatteluita. Niissä seurajohto ja pelaajatarkkailijat saavat viimeiset tiedot varausikäisistä pelaajista.
Kärkivarauksiksi tiedetyt pelaajat eivät välttämättä käy monessakaan haastattelussa, mutta varsinkin ensimmäisen kierroksen lopulle povatut pelaajat voivat olla mahdollisina toisen kierroksen tarjokkaina kaikkien seurojen piinapenkissä.
Sekä Nokelainen että Bergenheim muistavat haastattelut varsin positiivishenkiseksi, vaikka yllätyksiäkin tuli.
– Kysymyksiä esitettiin elämästä yleisesti, perheestä, kavereista, ja mikä yllätti ehkä vähän, niin siellä kyseltiin myöskin muista kanssapelaajista, Nokelainen toteaa.
– Ennen draftia on pelattu vuosien ajan muiden maiden pelaajia vastaan. Näistä oli kysymyksiä ja myös omista ketjukavereista. Siinä ehkä yritettiin nuuskia niiden muiden pelaajien persoonia kanssapelaajien suulla.
Vastapäätä saattoi istua kaikenkarvaista NHL-legendaa ja seuraikonia, mutta vielä 2000-luvun alkuvuosina liigan näkyvyys Euroopassa oli huomattavasti nykypäivää pienempi eivätkä kaikki kasvot olleet suomalaisnuorille tuttuja.
– Ehkä oma kyky tunnistaa vanhoja seuralegendoja ei ollut niin kovin hyvä. Vastassa saattoi olla Glen Satherin tai Lou Lamoriellon kaltaisia seurapomoja, muttei sinulla välttämättä ollut mitään hajua, keitä he olivat, Nokelainen tunnustaa.
– NHL on tullut nykypäivänä niin paljon lähemmäs. Meidän ikäluokallemme se oli vain tunnin NHL Weekly joka viikko ja lätkäkortit, mutta näille nuorille kavereille se on tarjolla koko ajan. Sen takia paine voi olla aika erilainen.
Toronto joutui tyytymään Alexander Steeniin
Sean Bergenheimilla oli Toronton varaustilaisuuden koittaessa jo melko hyvä arvaus siitä, millä sijoilla hänet suunnilleen napataan. Yhden seuran haastatteluissa kertoma lupaus kuitenkin hämäsi hänet valmistautumaan väärän joukkueen nimenhuutoon.
– En ollut odottanut, että Islanders ottaisi minut. Joku jengi taisi sanoa siinä, että jos olen vielä vapaana, niin he ottavat minut varmuudella, jos ei tule mitään treidejä tai mitään. Se joukkue oli pari vuoroa myöhemmin.
No kerro nyt, mikä se joukkue oli?
– No se oli Toronto, Bergenheim nauraa.
Maple Leafs joutui tyytymään tämän jälkeen ruotsalaishyökkääjä Alexander Steeniin. Yli tuhat NHL-ottelua myöhemmin Steenin tilastot näyttävät 245 tehtyä maalia ja 622 pistettä. Hänet kuitenkin kaupattiin St. Louis Bluesiin kaudella neljännellä NHL-kaudella. Siellä Steen lopulta voitti myös Stanley Cup -mestaruuden kesällä 2019.
– Se meni hienosti niilläkin. Steen on huippupelaaja, Bergenheim lisää.
Nokelaiselle ei oikeastaan ollut odotuksia siitä, missä kohtaa kierrosta hänet varataan – vai tuleeko varausta lainkaan ensimmäisellä kierroksella. Numerolla 16 tullut valinta yllätti siksi.
– Varausvuoro tuli ehkä aikaisemmin kuin mitä olin odottanut. Minulla ei ollut mitään sellaista painetta, että pitää mennä TOP5:ssä tai TOP20:ssä. Eikä sitäkään, että pitää olla ykköskierroksen varaus.
– Varsinkin pohjoisamerikkalaisille pelaajille draft-päivä voi olla koko elämän tärkein, ja se voi olla aika stressaavaakin käydä läpi jatkuvia haastatteluita, mutten kokenut sitä sillä tavalla, Nokelainen toteaa.
LUE MYÖS: Teemu Selänne käänsi kylkeä kuultuaan NHL-varauksestaan – mutta tiedätkö miten Daniel Dore -niminen pelaaja liittyy tapaukseen?
Perheelle tärkeä hetki yhdessä
Bergenheim oli mukana vuoden 2002 suomalaisittain huimassa draftissa, jossa ensimmäisellä kierroksella poimittiin seuroihin peräti viisi suomalaista. Maalivahti Kari Lehtosen (2. varaus) ja puolustaja Joni Pitkäsen (4.) lisäksi valituksi tulivat numerolla 15 hyökkääjä Jesse Niinimäki, numerolla 22 Bergenheim ja vielä viimeistä edellisenä numerolla 29 maalivahti Hannu Toivonen.
Viiden ykköskierroksen varauksen Suomen ennätys rikottiin lopulta vasta vuonna 2017, kun kaikki kuuden suomalaisen nimet huudettiin heti ensimmäisellä kierroksella.
Bergenheimille viikonloppu oli mukava perheen yhteisen ajanvieton kannalta. Myös junioriajoilta tutun Lehtosen valinta nostatti tunnelmia.
– Minulla oli äiti, isä, sisko ja veli mukana siellä. Se oli ihan huikea viikonloppu kaiken kaikkiaan. Oli illallista, ja kiertelimme perheen kanssa Torontoa aika paljon. Kaupunki on jäänyt minulle tosi rakkaaksi sen takia. Se tuntui aina tutulta, kun palasin sinne pelaamaan, Bergenheim kertoo.
– Me kaikki jännitimme tietysti myös Lehtosen Karin varausta, koska pelasin kuitenkin käytännössä koko junnu-urani hänen kanssaan. Isäkin oli maalivahtivalmentajana valmentanut Karia. Me tietysti tunsimme perheen kanssa heidät, joten jännitimme myös aika paljon kaverin puolesta, että meneekö hän ykkösenä, kakkosena ja kolmosena.
Varaus on vasta alku NHL-uralle
Varaustilaisuus on nuorille kiekkoilijoille hieno etappi uralla, mutta tie NHL:ään alkaa toden teolla vasta, kun tulevan polun suunnittelu pääsee käyntiin varauksen tehneen seuran kanssa. Eikä läheskään kaikki mene unelmien NHL:ssä suunnitelmien mukaan.
– He lennättivät minut ja perheeni New Yorkiin joksikin aikaa. Pääsin tapaamaan heidän ihmisiään ja tutustumaan seuraan. Omistajien ja seurajohdon tapaaminen oli ehkä hienoimpia muistoja siitä, ja siinä vaiheessa NHL:stä tulee oikeasti vasta tavoite, koska on jo kiinni seurassa, Nokelainen pohtii.
Bergenheim muistaa käyneensä välillä kotona ja tulleensa muutamia viikkoja myöhemmin takaisin rapakon taakse Islandersin tulokasleirille. Seuraava kausi vierähti vielä Jokereissa, kunnes kutsu NHL:ään kävi kaudella 2003–04.
Nokelaisen oli määrä tulla perästä, mutta kauden 2004–05 työsulku ja oma loukkaantuminen mutkistivat asioita.
– Minulla oli polven kanssa ongelmia. En olisi ehkä halunnut vielä lähteä, mutta Islanders halusi minut heidän huomaansa polven kanssa vuotta myöhemmin, hän sanoo.
Seurasi vain 15 NHL-ottelun kuntoutuskausi. Sen perään Nokelainen vietti yhden kauden AHL-seura Bridgeport Sound Tigersissa ennen kuin maisemat vaihtuivat Bostoniin syksyllä 2007.
– Alku oli vähän repaleinen. Islanders oli kaiken lisäksi aikamoisessa myllerryksessä organisaationsa puolesta. Ensimmäisellä omalla kaudellani Mike Milbury (silloinen GM) sai kenkää, ja Garth Snow nousi tilalle. Siellä oli palikat aika sekaisin.
– Siinä huomasi senkin, että se on hirveän paljon ajoituksesta kiinni myöskin NHL:ssä, Nokelainen miettii.