Niki Juusela muistelee edesmennyttä Niki Laudaa: "Legendat eivät kuole"

LUE MYÖS: Niki Lauda on kuollut – formulalegenda menehtyi 70-vuotiaana: "Kaipaamme häntä"

Ensimmäinen oma konkreettinen, vahva muistikuvani formula ykkösistä on vuoden 1985 seinäkalenteri. Keke Rosberg Monacon vuoden 1983 kisan jälkeen juhlimassa kisavoittoa. Kaksinkertainen maailmanmestari Nelson Piquet tuulettamassa Brabhamin haalari päällä jotakin edellisinä vuosina voittamaansa kisaa. Katteistaan riisuttu alaston F1-auto, jota tutkiessani pohdin pitkään, kuinka sen renkaat voivat kääntyä sellaisten tankojen päissä. Väitin pitkään, etteivät voi.

Sitten siellä oli kuva Nikistä. Jokin kuvassa ja miehessä, josta kuva oli otettu, pysäytti. Arpeutuneet kasvot kertoivat, että tämä kaveri oli kokenut jotain, mitä muut eivät olleet. Kihara takatukka pursusi punaisen Parmalat-lippahatun alta, silmät olivat älykkäät ja uteliaat, mutta suu oli hymyssä. Edellisenä vuotena hän oli ajanut kolmanteen mestaruuteensa McLarenilla, jonka punavalkoinen väritys kiehtoi myös enemmän kuin muiden.

Mies oli vangitseva. Ennen kaikkea myös hän oli Niki.

Nikin saavutukset kuljettajana ja selviytymistarina on hyvin dokumentoitu. Älykäs, nopea, analyyttinen. Välittävä. Hyvin harva kuljettaja teki uransa aikana, tai sen jälkeen niin paljon lajin turvallisuuden parantamiseksi kuin järkyttävästä onnettomuudesta itse selviytynyt Niki.

Onnettomuus viimeistään toimi katalyyttinä hänen suoruudelleen ja päättäväisyydelleen parantaa kuljettajien, jotka olivat olleet tuohon asti vain rattaita koneistossa, asemaa päätöksen teossa. Tämä suoruus ja päättäväisyys olivat määräävät piirteet koko hänen elämässään myös loppuun asti. Ei ollut kyse vain kisan voittamisesta, vaan elämästä ja hengissä selviämisestä – kuljettajien perusoikeuksista. Laudan merkitys formula ykkösille on kenties juuri tällä puolella jopa suurempi, kuin hänen urotekonsa radalla auton ohjaimissa.

Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta.

LUE MYÖS: F1-legenda Niki Lauda jälleen terveyshuolien keskellä – joutui viime vuonna kriittiseen tilaan

Päättäväisyys ja suorasukaisuus saattoivat antaa kuitenkin ulospäin kylmän ja etäisen vaikutelman. Niki oli tunnettu suorista mielipiteistään, joilta eivät ajoittain säästyneet omat eivätkä vieraat. Nikin kohdalla tiesi kuitenkin aina mitä sai. Hän oli sinut itsensä kanssa, muut pyydelköön anteeksi. Viimeisinä vuosinaan Nikin rooli myös Mercedeksellä oli valtava.

Kolminkertaisen maailmanmestarin mentorin ja isähahmon roolista sai nauttia myös Valtteri Bottas. Isällinen käsi olkapäälle, kun Valtteri sitä tarvitsi.

On vaikea suhtautua tulevaan Monacon viikon loppuun urheilullisesti. Vaikka terveyshuolet olivat pitäneet Nikin pois varikoilta jo pidemmän ajan, oli jotenkin selvää, että hän on silti läsnä, olemassa. Varikolla tiedettiin, että vielä jonain päivänä punainen lippahattu ja paksu villapaita, jota Niki usein piti yllään, ilmestyvät Mercedeksen tiloihin ja kaikki on taas hyvin. Sitä päivää ei kuitenkaan enää tullut.

Kynttilä sytytetään ja yksi tyhjä paikka löytyy Mercedeksen tiloista Nikille tulevana viikonloppuna, mutta karavaani jatkaa kulkuaan. Niin Niki haluasi.

On aika elää, on aika kuolla. Niki ei ole kuollut – legendat eivät kuole, he vain vaihtavat olomuotoaan.