(London Records)
Jos oikein sovittelisi, mahtuisikohan maailmaan vielä yksi New Order -kokoelma? Tätä pohdittiin taannoin levy-yhtiön kokoushuoneessa, ja kappas, päätelmä on kädessäni.
Varovaisestikin arvioiden Singles-tupla-cd on jo viides yhtyeen perintöä kierrättävä kokoelma. Okei, okei, näillä kahdella levyllä ovat siis mukana kaikki yhtyeen originaalit singlejulkaisut sellaisinaan, eli tarkkakorvaiset voivat löytää levyiltä uutta, elleivät sitten satu jo omistamaan jokaista 45:kin!
Manchesterin legendojen mahtavuutta sopii kyllä palautella mieleen ja levysoittimeensa aina aika ajoin. Singles niputtaa kivasti yhtyeen historian vuoden 1981 Ceremonysta viimekeväisen Waiting for the Siren's Call -albumin kolmeen irrotukseen.
Joy Divisionin raunioista noussut New Order on kohta neljännesvuosisadan ajan ollut osa varttuvan brittinuorison kasvukipuja siinä missä hörökorvat tai keskushermostoa stimuloivat laittomat pillerit. Yhtyeen keksintö yhdistellä tanssittavaa sykettä indiepopin muotokieleen ei ehkä näin jälkikäteen ajatellen ollut vallankumouksellinen, mutta jotain maagista siinä yhä on.
Klassista, ja sittemmin taajaan jäljiteltyä soundia kuullaan parhaassa loistossaan kokoelman ykköslevyllä, joka kattaa uran alkuvuodet 1981-1987. Jättihitti Blue Monday on yhä monumentaalinen elämys. Mekaaninen rumpukoneen napsutus ja Bernard Sumnerin hauras lauluääni löytävät täydellisen liittonsa.
Jälkimmäisen levyn kruununa on Crystal, eräs komeimmista koskaan tehdyistä comebacksinkuista, joka palautti särökitarasoundin takaisin diskoteekkeihin. Kauhua herättää vain vuoden 1990 Italian MM-kisoihin väännetty Englannin futisjoukkueen kannatuslaulu . (Englanti ajautui lopulta pronssiotteluun ja sen pelin tulos ei silloinkaan kiinnostanut enää ketään…)