Finnairin 700 lentäjästä vain 17 on naisia. Lentäjä Marjo Koskinen kannustaa myös tyttöjä ja naisia hakemaan alalle.
Finnairin ensimmäinen naislentäjä astui puikkoihin vuonna 1984, mutta tällä hetkellä Finnairin 700 lentäjästä edelleen vain noin kaksi prosenttia on naisia. Myös kansainvälisesti mitattuna naislentäjät ovat edelleen harvinaisia
– Se johtuu mielestäni ensisijaisesti siitä, että tytöt ja naiset eivät ole osanneet hakeutua alalle, Finnairin lentäjä Marjo Koskinen uskoo.
Pyysimme Koskista kertomaan työstään – millaista on elämä sinivalkoisilla siivillä?
Kerro omin sanoin työhistoriaasi: Miten päädyit lentäjäksi?
Ammatin valinta tuli puskista. Lukion jälkeen en tiennyt, mitä haluaisin tehdä isona ja äitini löysi lehtiartikkelin, jossa kerrottiin Porissa olevasta Finnairin Ilmailuopistosta. Hain hetken mielijohteesta ja sille tielle jäin.
En hakiessani tiennyt lentämisestä mitään enkä edes tuntenut ketään, joka olisi lentämisen kanssa missään tekemisissä.
Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Töihin tullaan tunti ennen lentoa. Tapaan heti tullessani perämiehen ja aloitamme lennon valmistelun. Yhdessä käydään läpi muun muassa koneen tekninen status, lennon tiedot, säät, lentoreittien ja -kenttien tiedot sekä tilataan polttoaine. Sen jälkeen siirrytään koneelle, jossa tavataan matkustamohenkilökunta. Ohjaamossa valmistellaan kaikki lentoa varten ja ulkopuolella suoritetaan vielä koneen tarkastus. Maassa kapteeni ohjaa konetta, lennolla työnjako vaihtelee. Lentovuorot jaetaan yleensä puoliksi eli toinen lentää toiseen suuntaan ja toinen hoitaa radiopuhelinliikenteen ja tarkastuslistat. Kohteessa vaihdetaan tehtävät toisin päin. Kapteeni viime kädessä vastaa kaikesta, mitä koneessa tapahtuu.
