Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten suomalainen nainen tiesi ehkä vain, että hääyönä tapahtuu jotain, josta seuraa lapsi. Vaikka hänelle olisi kerrottu, miten munasolut hedelmöittyvät tai sukupuolitaudeilta suojaudutaan, käytännössä ehkäisyvälineitä ei ollut saatavilla ja abortti oli laiton 1970-luvulle asti. Nykyään nainen saa päättää seksielämästään itse ja etsiä tarvitsemaansa tietoa napin painalluksella.
Historian aineenopettaja ja seksuaalineuvoja Henriikka Sundell Sexpo-säätiöstä pitää itsemääräämisoikeuden lisääntymistä tärkeimpänä muutoksena suomalaisten naisten seksielämässä viimeisten sadan vuoden aikana.
– Koko ajan on kasvanut tietoisuus siitä, että naisella on omat rajat eikä ole pakko suostua kaikkeen. Nainen saa itse päättää, milloin ja miten haluaa seksiä vai eikö halua ollenkaan. Näin on myös miesten kohdalla. Seksi ei ole enää asia, jota harrastetaan pelkästään avioliitossa, koska se ”kuuluu” siihen ja tehdään lapsia, Sundell sanoo.
Seksiin liittyvää tietoa, sekä faktaa että fiktiota, on muun muassa internetin takia saatavilla paljon enemmän nyt kuin nykyisten keski-ikäisten tai vanhusten nuoruudessa.
– Aikaisemmin oli paljon suorastaan tynnyrissä kasvatettuja ihmisiä, jotka eivät tienneet, miten esimerkiksi lasten saanti tapahtuu. Tai miten seksitaudit leviävät ja kuinka niiltä voi suojautua. Ei näistä asioista puhuttu.
– Perheen sisäisesti äidit tai naispuoliset sukulaiset saattoivat kertoa tytöille asioista, mutta sitäkin leimasi tosi suuri häveliäisyys. Korkeintaan puhuttiin kuukautisten alkamisesta tai naimisiin mennessä siitä, että hääyönä tapahtuu tällaisia juttuja ja sitten teille tulee lapsia.
Nautinnosta ei vielä 50–60 vuotta sitten juuri puhuttu.
– Nautinnolla on kyllä varmasti aikaisemminkin ollut kumppanien välillä merkitystä, mutta se oli hyvin yksityinen asia ja sidottu pysyvään parisuhteeseen – jos ei avioliittoon, niin ainakin kihlaukseen.
Tiukemmat asenteet perustuivat eräänlaiseen yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen tähtäävään valvontaan. Kontrolloijia olivat paitsi kirkko instituutiona ja valtio lainsäätäjänä, myös sosiaaliset yhteisöt rakenteidensa takia: vielä ennen 1960-luvulla alkanutta muuttoliikettä maalta kaupunkeihin iso osa väestöstä asui melko tiiviissä maaseutuyhteisöissä.


