Näin jo työikäisenä alkavan muistisairauden eri muodot oireilevat: "Tapahtuu vaivihkaa ja hiljalleen"
10:56KATSO MYÖS: Dementia voi iskeä jo työiässä – milloin muistioireista pitää huolestua?
Julkaistu 26.12.2023 08:25
Maria Aarnio
maria.aarnio@mtv.fi
Otsa-ohimolohkorappeuman aiheuttamia oireita on toisinaan vaikeaa huomata. Näin sairauden eri muodot oireilevat.
Otsa-ohimolohkorappeuma on ryhmä muistisairauksia, jotka voivat alkaa jo työiässä. Oireet voivat työpaikalla mennä erehdyksessä esimerkiksi uupumuksen piikkiin. Kysyimme asiantuntijalta, miten taudin eri muodot oirehtivat.
Vaiheittainen muutos: "Ihminen ei yhdessä yössä muutu"
Otsa-ohimolohkorappeuman yleisin muoto, otsalohkodementia, alkaa yleensä käyttäytymisen ja luonteen muutoksilla. Sairastunut voi muuttua esimerkiksi impulsiiviseksi ja estottomaksi, tai päinvastoin apaattiseksi ja vetäytyväksi.
Vaikka ihminen muuttuu erilaiseksi kuin ennen, vaiheittaista muutosta on läheistenkin joskus hankala huomata, ainakin alussa.
– Se tapahtuu vaivihkaa ja hiljalleen. Ihminen ei yhdessä yössä muutu. Alkuvaiheessa voidaan epäillä, että taustalla on psykiatrinen ongelma, mikä tietenkin on ihan relevanttia ja syytäkin poissulkea, neurologian erikoislääkäri ja dosentti Johanna Krüger sanoo.
Krüger työskentelee OYS:in neurologian työikäisten muistisairauksien muistipoliklinikalla vastaavana lääkärinä. Usein otsa-ohimolohkorappeuman vuoksi vastaanotolle hakeutuvan potilaan ongelma on havaittu kodin sijaan töissä.
– Aika usein tilanne menee niin, että työpaikalla työkaverit huomaavat, että käyttäytyminen alkaa muuttua. Työt eivät suju enää kuten ennen. Otsa-ohimolohkorappeumaan liittyy usein oman toiminnan ohjaamisen ongelmaa, eli ihminen voi aloittaa montaa asiaa, mutta ei saa oikein mitään tehtyä loppuun. Oma-aloitteisuus heikentyy. Se vaikuttaa tietenkin myös työkykyyn, Krüger sanoo.
Neurologian erikoislääkäri ja dosentti Johanna Krüger Oulun yliopistosta ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta.Johanna Krüger
Toinen sairauden alatyyppi ovat niin sanotut kielelliset muodot, joita kutsutaan eteneviksi afasioiksi. Ne ovat otsalohkodementiaa harvinaisempia, ja joskus vielä haastavampia tunnistaa.
Ensimmäinen vinkki sairastumisesta ovat puhumiseen ja kielellisiin taitoihin hiljakseen ilmaantuvat hankaluudet. Etenevässä, sujumattomassa afasiassa keskusteleminen alkaa olla työlästä: puhe ei solju, vaan katkeilee ja lopulta vähenee.
– Tulee kielioppivirheitä, taivutusmuodot menevät väärin. Sitten alkaakin olla, ettei löydä oikeita sanoja, vaan sanat vääristyvät, Krüger kuvaa.
Vielä harvinaisemmassa semanttisessa dementiassa sairastunut ei välttämättä enää ymmärrä sanojen merkityksiä, tai tunnista tuttujakaan esineitä ja kasvoja.
– Tässä tautimuodossa ihminen voi puhua vuolaastikin, mutta puhe voi olla tyhjää, eli sanojen merkitys katoaa. Tyypillistä on puheen ymmärtämisen vaikeus, Krüger sanoo.
"Noin 15 prosentille otsalohkodementiapotilaista tulee myös ALS-sairaus"
Kielellisiin oireisiin ja otsalohkodementiaan voi liittyä myös liikehermoratoja rappeuttava ALS-sairaus, jolloin puhutaan FTD-ALS:sta.
– Noin 15 prosentille otsalohkodementiapotilaista tulee myös ALS-sairaus, Krüger sanoo.
– Nykyään otsa-ohimolohkorappeumakirjon sairauksiin lasketaan kuuluviksi myös PSP eli etenevä supranukleaarinen pareesi ja CBS eli kortikobasaalinen syndrooma, joissa on osin Parkinsonin taudin kaltaisia oireita ja lisäksi otsalohkon toimintaan liittyviä kognitiivisia ongelmia, kuten toiminnanohjauksen ongelmia ja käyttäytymisen muuttumista. Ne ovat kyllä melko harvinaisia.
Otsa-ohimolohkorappeuma alkaa yleensä 55–60 ikävuoden tienoilla.
– Se voi alkaa jopa nelikymppisenä, mutta harvemmin. Yksittäisiä tapauksia geneettisiä, perinnöllisiä muotoja on kuvattu alle nelikymppisilläkin, mutta ne ovat harvinaisia, Krüger sanoo.
Sitä, miksi tauti alkaa usein työikäisenä, ei osata sanoa. Osasyy on geneettinen.
– Noin puolella sairastuneista on suvussa samaa tautia. Sairastumisikä voi suvun sisällä vaihdella kovastikin. Oireettomia ei suositella nykyään testattavaksi, koska on mahdollista, ettei tautia ehdi elinikänsä aikana saada eikä taudinkulkuun vaikuttavaa lääkitystä toistaiseksi ole käytettävissä, Krüger sanoo.
– Jos perinnöllistä alttiutta ei ole, miksi tauti alkaa työiässä? Sitä emme osaa sanoa. Me itsekin tutkimme tätä Oulun ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Pään vammat näyttivät meidän suomalais-italialaisessa tutkimuksessa lisäävän riskiä otsalohkodementiaan ja voivan varhaistaa sen alkamisikää.
