Lapsuuden muistinmenetys koskee paria ensimmäistä elinvuotta. Ilmiölle on useita eri selityksiä.
Kun puhutaan ensimmäisistä muistoista, moni mainitsee esimerkiksi pienemmän sisaruksen syntymän, jonkin tarhamuiston tai hetken, kun he ovat esimerkiksi satuttaneet itsensä.
Huolimatta eroistaan, näillä muistoilla on Rutgerin yliopiston psykologian professori Vanessa LoBuen mukaan muutama yhteinen nimittäjä, kerrotaan Yahoo! Lifen artikkelissa.
Kaikki muistoista ovat omaelämäkerrallisia tai muistoja merkittävistä kokemuksista ihmisen elämässä, eivätkä ne yleensä ole tapahtuneet ennen kahden tai kolmen vuoden ikää.
Lobuen mukaan suurin osa ihmisistä ei muista mitään elämänsä kahdelta ensimmäiseltä ikävuodelta. Tutkijat nimittävät tätä ilmiötä lapsuuden muistinmenetykseksi.
Lue myös: Tutkimus: Tällainen ruokavalio voi hidastaa muistin heikkenemistä
Pikkulapset pystyvät muodostamaan muistoja
Huolimatta siitä, että useimmat eivät pysty muistamaan paljoakaan ensimmäisistä 2–3 ikävuodestaan, tutkimusten perusteella vauvatkin pystyvät muodostamaan muistoja, LoBuen toteaa.
Muutaman ensimmäisen elinpäivänsä aikana vauvat voivat oppia muistamaan oman äitinsä kasvot ja erottaa ne vieraan ihmisen kasvoista. Muutamaa kuukautta myöhemmin vauvat voivat osoittaa muistavansa jo monia tuttuja kasvoja hymyilemällä eniten niille, joita he näkevät useimmin.
Omaelämäkerrallisten muistojen lisäksi onkin olemassa hyvin paljon erilaisia muistoja.
On olemassa semanttisia muistoja tai muistoja tosiseikoista, kuten esimerkiksi kotivaltiosi pääkaupungista tai vaikkapa kotiosoitteestasi. Muistiliiton mukaan semanttinen eli tietomuisti sisältää tietoja, käsitteitä, sanojen merkityksiä ja suuriakin kokonaisuuksia, kuten yleissivistyksen, kieliopin ja ammattitaidon.
Lisäksi on olemassa proseduurimuistoja tai muistoja toiminnon suorittamisesta, kuten etuoven avaamisesta tai polkupyörällä ajamisesta. Muistiliiton mukaan proseduraalista muistia kutsutaan myös taitomuistiksi ja muistin sisällöt ovat usein tiedostamattomia ja vaikeasti sanallistettavissa.
Tutkimusten perusteella vauvatkin pystyvät siis muodostamaan muistoja jo varhaisesta iästä alkaen, mutta vauvojen on hieman hankala kertoa, mitä he varsinaisesti muistavat.
Lue myös: Isä paljasti parrattomat kasvonsa kesken piiloleikin – vauvan järkyttynyt ilme kertoo kaiken
Miksei omaelämäkerrallisia muistoja?
Jos muistoja alkaa kertyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämää, miksi emme sitten muista elämämme ensimmäisiä vuosia?
LoBuen mukaan on epäselvää, kärsimmekö lapsuuden muistinmenetyksestä sen takia, ettemme pysty muodostamaan omaelämäkerrallisia muistoja vielä niin nuorena vai eikö meillä yksinkertaisesti ole keinoa palauttaa niitä muistiimme.
Varmuutta asiasta ei ole, mutta tutkijoilla on muutama teoria.
Omaelämäkerrallisten muistojen kerryttäminen vaatii jonkinlaisen tietouden itsestään. LoBluen mukaan ihmisen pitää pystyä vertaamaan omaa käytöstään verrattuna toisiin.
Toinen selittävä tekijä lapsuuden muistinmenetyksellä voi olla se, että aivan pienillä vauvoilla ei ole vielä kieltä käytössään, joten ne eivät voi muodostaa omasta elämästään kertomuksia, joita muistella myöhemmin.
Varhaislapsuudessa myöskään hippokampus, joka on aivoissa suureksi osaksi vastuussa muistoista, ei ole täysin kehittynyt.
Lue myös: Mikä on paras tapa nukuttaa itkevä vauva? Tätä taktiikkaa tutkijat suosittelevat
Lue myös: Pätkiikö muisti? Tutkimus yhdisti huonon muistin tiettyyn persoonallisuuden piirteeseen
Katso myös: Maailmaa vauvan silmin
1:45
Lähteet: Yahoo! Life, Muistiliitto