25-vuotias Ensio Pihkala oli yksi suomalaisnuorista, jotka liittyivät vapaaehtoisena SS-joukkoihin toisen maailmansodan aikana. Kuten monet joukkoihin liittyneet, alkuun Pihkala ihaili kansallissosialismia ja haaveili Suur-Suomesta.
Raa’at sotarikokset, joista Pihkala kirjoitti avoimesti päiväkirjaansa, käänsivät kuitenkin nuorukaisen pään, André Swanström kirjoittaa teoksessaan Hakaristin ritarit.
Iisalmelainen Ensio Pihkala oli 25-vuotias, kun hän liittyi vapaaehtoisena Waffen-SS-joukkoihin ja vannoi uskollisuutta Adolf Hitlerille.
Pihkala kuului herätysliikkeeseen ja oli huolestunut Suomen nuorisosta, josta puuttui hänen mielestään ryhti. Nuorten elämä oli paheellista, täynnä tansseja ja viinaa, ja siltä vaikutti puuttuvan suunta.
Pihkala uskoi Suur-Suomeen ja vahvaan johtajaan, joka osaisi ohjata nuoret oikeille raiteille. Hänellä oli rakastettu Helena, jonka kanssa hän haaveili talosta Itä-Karjalan Uhtualla, myyttisellä alueella, josta monet Kalevalan runoista ovat peräisin.
1 400 suomalaista värväytyi SS-joukkoihin
SS-joukkoihin värväytyi vapaaehtoiseksi 1 400 suomalaista ja suurin osa heistä värvättiin vuonna 1941 operaatio Barbarossan alkuvaiheessa.
Heistä noin 400:lla oli aiempaa kokemusta talvisodasta ja heidät hajasijoitettiin suoraan itärintamalle Wiking-divisioonaan, johon oli värvätty ulkomaisista vapaaehtoisista myös muualla.
Wiking-divisioona nautti pitkään puhtain asein taistelleen divisioonan mainetta. Kai Struve on kuitenkin laskenut Wiking-divisioonan kesällä 1941 itärintamalla toimeenpanemien joukkomurhien uhriluvuksi 4 280–6 950 kuolonuhria.
800 suomalaista värväytynyttä kävi ensin alkukoulutuksessa ja muodosti sitten suomalaispataljoonan. 200 suomalaista liittyi SS:n myöhemmin täydennysjoukkoina.
Joukkoihin saivat värväytyä 17–25-vuotiaat suomalaiset. Upseerien yläikäraja oli 40 vuotta.