1 400 nuorta suomalaista liittyi toisen maailmansodan aikana Heinrich Himmlerin johtamiin poliittisiin ja sotilaallisiin Waffen-SS-joukkoihin ja vannoi uskollisuutta Adolf Hitlerille. Miten suomalaiset päätyivät taistelemaan natsien rinnalla? André Swanströmin kirja Hakaristin ritarit valottaa värväytymisen syitä.
1. SS halusi laajentua – värväsi ulkomailta
Waffen-SS halusi laajentua sotilas- ja turvallisuusalan mahtiorganisaatioksi, kun Saksa olisi voittanut sodan. Suomesta haluttiin värvätä siksi, että Saksa oli ryhtymässä sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomalaisille kaavailtiin kalevalaisen sankarikansan roolia SS:ssä.
2. Suomen oli pakko suostua värväykseen – visio poikkesi todellisuudesta
Suomi haki epätoivoisesti kaikkea mahdollista tukea Neuvostoliittoa vastaan ja Saksa näyttäytyi ainoana vaihtoehtona. Kun tarjous suomalaisten SS-joukkojen perustamisesta tuli, siitä ei voinut kieltäytyä.
Suomen poliittisen johdon alkuperäinen toive oli jääkäriperinteitä jatkavan suomalaispataljoonan perustaminen Saksan armeijan joukkoihin ja joukkoihin haluttiin lähettää poikkileikkuu koko Suomen kansasta. Tämä ei kuitenkaan toteutunut.
3. Fasismi suuri syy värväytymiseen – liittyminen ”arvovalinta”
Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että fasisteja olisi värväytyneistä ainoastaan viidennes.
Jos kuitenkin tarkastellaan palvelussitoumuksia, joihin on kerätty kaikkien värväytyneiden puoluekannat, oikeistoradikaalin Isänmaallinen kansanliike -puolueen kannattajia oli värväytyneistä noin 35,9 prosenttia. Lisäksi 1 400 värväytyneestä kansallissosialistiksi tunnustautui 118 ja kaksi ilmoitti puoluekannakseen ”antisemitistin.”
Kokonaisuudessaan siis selkeästi fasistista puoluekantaa edusti noin 46 prosenttia koko joukosta. Tätä selittää se, että fasistiset liikkeet olivat aktiivisia värväyksessä.
Perinteiset valtapuolueet olivat äärimmäisen heikosti edustettuina. Jos kaikki epämääräisesti ”oikeistomieliseksi”, ”isänmaalliseksi” tai oikeistolaisten valtapuolueiden kannattajiksi ilmoittautuneet lasketaan yhteen, ei-fasistisen oikeiston kannatus oli SS-joukkojen keskuudessa 17,2 prosenttia.
Kantansa jätti ilmoittamatta 36 prosenttia. Ei voida sanoa, että koko SS-joukko olisi varmuudella ollut fasisteja. Swanström siteeraa teoksessaan historiantutkija Matti Lackmania.
– Lähteminen SS-joukkoihin oli mielestäni arvovalinta, eikä pelkkää puolustustahdon osoittamista, seikkailunhalua tai nuoruuden hölmöilyä.
4. SS-vapaaehtoisliikettä verrattiin jääkäriliikkeeseen – mahdollisuus luokkanousuun
SS-vapaaehtoisliikettä verrattiin värväyksessä jääkäriliikkeeseen ja aikoinaan jääkäreiksi lähteineistä moni kohosi merkittävään asemaan itsenäisen Suomen armeijassa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä tehtävissä, kirjoittaa Swanström.
– SS-pataljoona olisi voinut muodostua samanlaiseksi ”herrahissiksi”, jos Saksa olisi voittanut sodan, Swanström kiteyttää.
Jutun lähteenä on käytetty André Swanströmin teosta Hakaristin ritarit: Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.