Suomalaisten vapaaehtoisesti Waffen-SS-joukoissa taistelleiden kirjeet paljastavat, että suomalaiset osallistuivat sotarikoksiin natsien rinnalla toisin kuin aiemmin on annettu ymmärtää, väittää aihetta tutkinut André Swanström uutuuskirjassaan Hakaristin ritarit.
Käsitys siitä, että Waffen-SS-joukoissa taistelleet suomalaiset vapaaehtoiset eivät olisi edes tienneet Saksan holokaustiohjelmasta, elää sitkeässä.
André Swanströmin uutuuskirjan Hakaristin ritarit mukaan erityisesti ne 400 suomalaista, jotka taistelivat Wiking-divisioonassa, paitsi tiesivät joukkomurhasta, myös osallistuivat joukkomurhiin ja siviilikohteiden hävittämiseen.
Kai Struve on laskenut Wiking-divisioonan kesällä 1941 itärintamalla toimeenpanemien joukkomurhien uhriluvuksi 4 280–6 950 kuolonuhria.
1 400 suomalaista värväytyi SS-joukkoihin
SS-joukkoihin värväytyi vapaaehtoiseksi 1 400 suomalaista ja suurin osa heistä värvättiin vuonna 1941 operaatio Barbarossan alkuvaiheessa.
Heistä noin 400:lla oli aiempaa kokemusta talvisodasta ja heidät hajasijoitettiin suoraan itärintamalle Wiking-divisioonaan, johon oli värvätty ulkomaisista vapaaehtoisista myös muualla.
Wiking-divisioona nautti pitkään puhtain asein taistelleen divisioonan mainetta. Kai Struve on kuitenkin laskenut Wiking-divisioonan kesällä 1941 itärintamalla toimeenpanemien joukkomurhien uhriluvuksi 4 280–6 950 kuolonuhria.
800 suomalaista värväytynyttä kävi ensin alkukoulutuksessa ja muodosti sitten suomalaispataljoonan. 200 suomalaista liittyi SS:n myöhemmin täydennysjoukkoina.
Joukkoihin saivat värväytyä 17–25-vuotiaat suomalaiset. Upseerien yläikäraja oli 40 vuotta.
Suomalaisten kirjeet osoittavat Swanströmin mukaan, että he ovat olleet mukana paikoilla ja osallistuneet, kun sotarikoksia on tehty.
Valtioneuvoston kanslia asettanut tutkijaryhmän, jossa Swanström on, tarkastelemaan suomalaisten toimintaa erityisesti Ukrainassa.
Uutuuskirja: Wiking-divisioona tappoi juutalaisia ja hävitti siviilikohteita
Swanström kirjoittaa, että operaatio Barbarossassa, eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, hyökkäyksen kärjen vanavedessä edenneet joukot tappoivat juutalaisia, suorittivat partisaanien torjuntaa ja ryöstivät, murhasivat ja hävittivät siviilikohteita.
Wiking-divisioona ei edennyt hyökkäyksen välittömässä kärjessä ja Swanströmin mukaan divisioonan kaikki rykmentit ja jopa huoltojoukot olivat osallisina sotarikoksiin.
Osa sotarikoksista tapahtui Swanströmin mukaan alempien upseerien määräyksestä tai sotilaiden antisemitististen vihanpurkausten vuoksi.
Suomalaisten päiväkirjat ja kirjeet osoittavat, että suomalaiset ovat olleet Lembergissä, Tarnopolissa ja Grzymatowissa, kun sotarikoksia on tapahtunut, ja jotkut kirjeet viittaavat suomalaisten myös osallistuneen niihin.
Swanström huomauttaa, että Wiking-divisioonan mukana kulki myös Einsatzkommando 11, jolla oli mukanaan kaasuttamiseen tarkoitettu kuorma-auto, joka suoritti toimenpiteitä divisioonan yhteydessä.
Lauri Törni käski tappamaan sotavankeja?
Myös ne vapaaehtoiset, jotka kävivät ensin koulutusleirillä ja jotka sen jälkeen sijoitettiin pataljoonaan, ovat Swanströmin mukaan saattaneet osallistua sotarikoksiin.
SS-miesten toiminnasta Suomen rintamalla on tehty Swanströmin mukaan useita rikosilmoituksia.
Kaikki eivät ole enää taistelleet Waffen-SS:ssä ilmoitusten aikaan, mutta tapaukset kertovat Swanströmin mukaan SS:n opissa omaksutusta sodankäyntitavasta, jossa sotavankeja on kidutettu ja teloitettu.
Tällaisia ilmoituksia tehtiin esimerkiksi Lauri Törnistä, kun hän toimi 1. divisioonan jääkärikomppanian päällikkönä.
Ilmoituksen mukaan hän olisi määrännyt 10–15 haavoittuneen venäläisen sotavangin teloittamisen ja hänellä olisi ollut tilillään muitakin sotavankien surmia.
– Ei kannata haaskata sidetarpeita ryssän vankeja varten, Törni olisi ilmoituksen mukaan sanonut.
Törni oli tuossa vaiheessa käynyt SS:ssä vain koulutuksen, mutta Swanström pitää mahdollisena, että hän olisi oppinut mallin koulutuksessa.
Veteraani tunnusti joukkoteloituksen
Swanström kirjoittaa, että uuden tutkimuksen valossa on ilmeistä, että SS käytti tietoisesti ulkomaisia vapaaehtoisia, myös suomalaisia, sotarikoksiin.
Tarkoituksena oli totuttaa heidät SS:n menetelmiin, sillä kun Saksa voitaisi sodan, he olisivat johtavassa asemassa kotimaassaan eli toteuttamassa kansallissosialistista järjestelmää ja sen keskitysleirejä ja turvallisuusorganisaatiota käytännössä.
Suora tunnustus tehdyistä sotarikoksista kuitenkin puuttuu.
Swanström kertoo, että Kaj Laurell tunnusti jouluna 1943 osallistuneensa yhdessä kuuden muun suomalaisen kanssa 600 juutalaisen teloittamiseen. Tietoa ei voi vahvistaa, sillä Laurell kuoli vuonna 1967.
Toinen suomalainen SS-veteraani oli tunnustanut dokumenttielokuvassa 100 kelloa, ettei ollut kertonut asiasta edes lapsilleen.
– Mutta kyllä hän tiesi. Kaikki tiesivät.
Jutun lähteenä on käytetty André Swanströmin teosta Hakaristin ritarit: Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.