Myötätuntoa, kaukaista kärsimystä ja pelkoa – Miksi Thaimaan luolaturma kerää sympatiamme, mutta Välimeren siirtolaiset eivät?

– Itse ajattelen niin, että asia joka vaikuttaa uutisointiin, on myötätunto näitä reippaita, nuoria jalkapallon pelaajia kohtaan. 

Hakalan mukaan myötätunnon lisäksi poikien kamppailun tuo ihollemme distant suffering, vapaasti suomennettuna median tarjoama kaukainen kärsimys. 

– Useimmat vanhemmat voivat ikään kuin kokea, jos minun poikani olisi siellä. Sen surun ja huolen. Media rakentaa tällaisen tarinan, jota voi seurata vaihe vaiheelta, Hakala summaa mediatapahtuman syntyä ja rakentumista. 

Välimerellä myötätunto sekoittuu pelkoon

Toisin on jo Välimeren yli seilanneiden siirtolaisveneiden matkustajia kohtaan. Myötätuntoon sekoittuu Hakalan mukaan uhan tunne. 

Hakala ei kuitenkaan lähtisi vertaamaan jalkapallojoukkueen ja Välimerellä seilaavien siirtolaisten kohtaloita. Esimerkiksi poikien kohdalla mediatapahtuma on edennyt vaihe vaiheelta ja se tulee kestämään tietyn ajan. 

Siirtolaiskysymykset ovat kiristäneet poliittista tilannetta ja keskustelua Euroopassa. Esimerkiksi Italia ja Malta ovat kieltäneet veneitä rantautumasta satamiinsa. Kuva syksyltä 2017.

– Jos vertaa tapahtumia, ne ovat hyvin eri tyyppisiä. Esimerkiksi alkaen pakolaisten määrästä. He tulevat Välimeren yli ja se on jatkuva uutisvirta, johon saattaa olla väsynyt. Siihen ei media välttämättä saa uutta tulokulmaa helposti rakennettua. 

Hakala muistuttaa, että kun ensimmäiset pakolaiset saapuivat Lampedusan saarelle Italiassa myös uutisointia oli enemmän. 

– Uhan tunne sekoittuu nyt myötätuntoon, kun varsinkin Välimeren tilanteesta on muodostunut tällainen poliittinen kriisi Euroopassa. Median on vaikeampi rakentaa sellaista positiivisia, myötätuntoon perustavia tarinoita. 

Median valta ja vastuu 

Hakalan mukaan median olisi tärkeä olla myös mukana rakentamassa poikia ja heidän vanhempiaan sekä mahdollisesti vastaavaan tilanteeseen joutuneiden tarinaa. 

Tähän asti median raportointi on ollut perinteistä, vaihe vaiheelta raportointia luoden dramatiikkaa, Hakala arvioi. 

– Suurin osa eettisestä vastuusta alkaa sitten kun pojat ovat oikeasti vapaalla. Kyse on muun muassa siitä, minkälaisia tarinoita heistä kirjoitetaan tai mitä tietoja pojista kerrotaan julkisuuteen. 

Mediajulkisuus voi olla äärimmäisen repivää. Esimerkiksi Hakala nostaa Chilen vuoden 2010 kaivosonnettomuuden. Hän painottaa, että nuoria olisi tärkeä suojella turhalta julkisuudelta. 

Oletettavasti poikien nimet, kasvot ja tarinat nousevat muutamien päivien päästä julkisuuteen, jos ja kun pelastusoperaatio on valmis. 

– Minkälaisia mediajulkkiksia heistä saattaa tullakin… Toivottavasti he pääsisivät takaisin mahdollisimman normaaliin elämään.