MTV tutustui sukeltajien mekkaan: Suomeen avautui kansainvälisestikin ainutlaatuinen hylkypuisto – "Menee useampikin ihmiselämä, ennen kuin kaikki on tutkittu" | MTV Uutiset
Vapaaehtoisvoimin rakennettu vanhojen uponneiden alusten hylkypuisto avautui maanantaina Kirkkonummelle Porkkalanniemen edustalle. Kansainvälisestikin ainutlaatuisen puiston alueella on ainakin yli 50 vanhaa hylkyä.
Lähes tyyni Itämeri kimmelsi auringon paisteessa, kun Porkkalan Hylkypuiston avajaisvieraita kuljettanut Stella-alus puksutti kohti Porkkalanniemen edustalla sijaitsevaa puistoa. Samoilla vesillä on seilattu iät ja ajat.
Niemen kärjestä on lyhyin matka Suomenlahden yli ja edustalla sijaitsevassa Träskön saaressa on myös pieni järvi eli käytännössä hyvin eteläinen makean veden varasto.
Kun samaisella saarella on aikojen saatossa pitänyt majaansa kertoman mukana ainakin kuuden eri maan laivastojen tukikohdat, niin erilaisia pursia ja isompia laivoja on Porkkalanniemen ympäristössä vuosisatojen aikana myös paljon seilannut. Ja yhtä lailla myös uponnut.
– Museovirasto tuntee täältä yli 50 hylkyä. Sitten on noin tusinan verran sellaisia uudempia, jotka eivät kiinnosta Museovirastoa. Jokainen joka täällä on sukeltanut ja etsinyt hylkyjä, niin tietää, että täällä on vielä toinen mokoma löytämättä, Suomen Meriarkeologisen seuran jäsen ja Porkkalan Hylkypuiston projektipäällikkö Markku Luoto kertoo matkalla sukelluspaikalle.
MTV tutustui sukeltajien mekkaan: Suomeen avautui kansainvälisestikin ainutlaatuinen hylkypuisto – "Menee useampikin ihmiselämä, ennen kuin kaikki on tutkittu"
Itämeri on kaikkinensa maailmassa ainutlaatuinen hylkyjen ja meriarkeologian aarrearkku. Itämereltä on kartoitettu kaikkinaan 677 muinaisjäännöstä. Tällaiseksi lasketaan määritelmän mukaan hylky tai hylyn osa, jonka voidaan olettaa uponneen yli sata vuotta sitten.
Poikkeuksellisen Itämerestä tekee hylkyjen suuren määrän lisäksi se, että ne ovat myös iältään hyvin vanhoja. Vanhimmat alukset ovat ainakin 1600-luvulta, mahdollisesti kauempaakin menneisyydestä.
– Se, että ne ovat säilyneet niin uskomattoman hyvin johtuu siitä, että meiltä puuttuu tuo puuta syövä nilviäinen, joka voi syödä suurenkin puulaivan kymmenessä vuodessa suolaisissa vesissä. Itämeri on tässäkin suhteessa hyvin poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen, Museoviraston meriarkeologi Minna Koivikko kertoo.
Koivikon arvion mukaan uponneita aluksia voi olla kaikkiaan pohjassa jopa 10 000.
– Siellä on ihan valtava tutkimuspotentiaali. Ja siellä on potentiaalia tuottaa ihmisille elämyksiä menneisyydestä ja oppia historiasta.
– Tässä menee useampikin ihmiselämä ennen kuin kaikki on tutkittu, Koivikko jatkaa.
Uusi sukeltajien mekka?
Suomen ensimmäinen hylkypuisto perustettiin vuosituhanteen vaihteessa Helsinkiin. Ajatus uudesta puistosta heräsi kun sukeltamassa olleen Markku Luodon poika kysyi isältään miksei vastaavia, helposti sukellettavia ja opastettuja puistoja ole tämän enempää.
Syntyi innostus, johon muut tarttuivat mukaan. Yli 50 hengen vapaaehtoisjoukko lähti toteuttamaan hylkypuistoajatusta. Vain muutamassa kuukaudessa Porkkalanniemen edustalle syntyi alue, jossa kaikkien sukeltamista harrastavien on mahdollisuus sukeltaa ilmaiseksi opastetussa ympäristössä, ainutlaatuisten pohjassa makaavien hylkyjen seassa.
Pohjaan on rakennettu neljään hylkyyn kulkuköydet ja opasteet. Hylyn eri kohdat on merkitty opastauluin ja sukeltajien on helppo kulkea ja ymmärtää eri alusten yksityiskohdista.
"Tällaista ei ole missään muualla"
Luoto kertoo, että puiston perustamiselle ja olemassaololle on kolme eri perusajatusta. Meriarkealoginen kärki, kokemuksien jakamisen ja ihmisten kultuuriperinteeseen käsiksi pääsemisen kärki ja kansainvälisyyskärki.
– Porkkalalla on kaikki mahdollisuudet tulla samanlaiseksi sukeltajien Mekaksi kuin Scaba Flow Skotlannissa tai Truk Lagoon Tyynellä valtamerella. Meillä on ainutlaatuinen hylkykokoelma, niitä on parhaimmillaan päällekkäinkin. Tällaista ei ole missään muualla, hylkypuiston projektipäällikkö Markku Luoto kertoo.
Helmiä kaikki tyyni
Jokaiselle sukeltajalle mielenkiintoisin ja mielekkäin hylky on aina henkilökohtainen näkemys. Luoto kertoo, että häntä henkilökohtaisesti eniten on innostanut vasta tänä kesänä löytynyt ja vanhalta vaikuttava limisaumahylky. Yhtäläisyyksiä löytyy aina viikinkiveneisiin asti.
– Se viestii siitä, että puhutaan Itämeren alueella, Suomenlahdella todennäköisesti rakennetusta, ja todennäköisesti vanhasta aluksesta, koska se on samalla tavalla päällekkäislankutettu kuin soutuveneet, Luoto kertoo silminnähden innostuneena.
Mattias Roslund
Museoviraston meriarkelogille kiinnostavin kohde on puolestaan luultavasti jo 1600-luvulla rahtilaivana toiminut ja tynnyreitä kuljettanut alus. Tynnyrihylyn perä on raahautunut pohjassa poikittain luultavasti jonkun aluksen ankkuroiduttua hylyn päälle.
– Oletetaan, että se on 1600-luvun hylky. Siinä olisi todella mielenkiintoista päästä tekemään ihan arkealogiset kaivaukset ja saada selville mistä siinä on kysymys ja saada selville senkin aluksen tarina, Minna Koivikko sanoo.
Kiinnostus puistoa kohtaan on ollut jo ennakolta kovaa. Ennen puiston avaamista paikalla on käynnyt sukeltamassa jo japanilaisia, belgialaisia, liettualaisia, venäläisiä.
– Tottakai se vaatii aikaa. Eihän se Scapa Flowkaan tullut tunnetuksi han yhdessä yössä, Luoto sanoo realistisesti.
Ei vain sukeltajille
Meren pohjassa makaavaa historiaa ei ole hylkypuistossa tarkoitus jättää kuitenkaan vain sukeltajien saataville. Ensimmäisistä aluksista on tehty jo ainutlaatuiset 3D-mallinnukset tarkkojen kuvausten perusteella.
– Sukeltajat edustavat kuitenkin vain hyvin pientä osuutta väestöstä, niin olemme lähteneet siitä, että tämä pitää saada kaikille mahdollisimman hyvin koettavaksi. Nyt näiden 3D-mallien avulla voi tehdä virtuaalisen sukelluksen, vaikka omalta sohvalta. Ei välttämättä tarvitse opetalla sukeltamaan.
4:45
Hylkypuiston toteutuksesta ovat vastanneet pitkälti Suomen Meriarkealogisen seuran ja Sukellusseura Nousun jäsenet. Unelmana on, että jatkossa puistosta voisi kehittyä eräänlainen hylkykansallispuisto, jossa kaikki kohteet olisivat sidoksissa toisiinsa.
– Siellä on fasiliteetit; siellä on kiinnityspoijut, sukelluspoijut, opasköydet, nettisivuilta löytyy kaikki mahdollinen tieto ja materiaali, valmiiksi tulostetut opaskartat. Ainut ero kansallispuistoon on se, että siellä kuljetaan vain veden alla, Luoto kaavailee.
Meriarkeologi Minna Koivikko, projektipäällikkö Markku Luoto ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen juhlistivat Porkkalan hylkypuiston avaamista lasillisilla kuohuvaa.
Ongelmahylyt ylös
Sukelluspuiston avannut ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kiitteli avajaisissa uuden puiston tuovan loistavan lisän Porkkalanniemen virkistyskäyttömahdollisuuksiin.
Sukeltajien kannalta Itämeren parantunut tila ja jätevesipäästöjen tukkiminen on näkynyt konkreettisena näkyvyyden parantumisena vuosi vuodelta. Tänä kesänä tosin ennätykselliset sinilevät pilasivat osaltaan sukellusmahdollisuuksia.
Tiilikainen muistutti hallituksen viime viikon budjettiriihessä tekemästä Itämeren ja vesiensuojeluohjelmasta, jolla on tarkoitus vähentää ravinnekuormitusta ja kehittää uusia keinoja Itämeren suojelemiseksi. Ministeri nostaa yhdeksi ohjelmakeinoksi vanhojen riskihylkyjen suojaamisen.
– Nyt kun hylkyjen ympärillä ollaan, niin toivon todella, että riskihylkyjä, siis hylkyjä joissa on öljyjä ja muita vaarallisia aineita, niin saataisiin niiden tyhjennys nyt taas käyntiin. Ajatus onkin, että osana tätä ohjelmaa, ainakin edes muutama tällainen riskihylky saataisiin tyhjennettyä, Tiilikainen lupailee.
Ministerin mukaan Itämerellä täytyisi muutoinkin tehdä joka tapauksessa entistä enemmän, että edes olemassa oleva tila säilytetään. Suomi aloitti kesällä kaksivuotisen Itämeren suojelukomissio Helcomin puheenjohtajuuden. Tiilikaisen mukaan Suomen tavoitteena täytyy olla, että puheenjohtajuuskauden aikana rantavaltioiden yhteinen suojeluohjelma saadaan päivitettyä.
– Täytyy saada uutta vauhtia ja virtaa kaikissa Itämeren rantavaltioissa. Paljon on tehty, mutta uusia haasteitakin on.
– Haastamme muut rantavaltiot mukaan ottamaan lisäaskeleita Itämeren suojelussa. Itämeri on yhteinen asia ja yhdessä se täytyy myös hoitaa, ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.
Lisää puistoja
Ensimmäisen sukelluksen avajaisseremonioissa pääsivät suorittamaan itseoikeutetusti projektin käynnistänyt Markku Luoto ja hylkyjen kuvaamisessa muun muassa kunnostautunut Topi Sellman.
– Hyvältähän tämä tuntuu. Siihen on tehty jonkin verran töitä ja nyt tämä konkretisoituu, Sellman kertoo puheyhteyden välityksellä merenpohjasta.
Nopeasti alas pääsivät myös mukana olleet ensimmäiset sukeltajat.
– Ajatuksena se, että Suomessa ylipäätään tehdään joku näin iso projekti pelkästään sukeltajia varten, niin onhan se ainutlaatuista ja hienoa, Riikka Haakana sanoo juuri ennen hyppäämistä veteen.
Mikael Ahlavuo ja Riikka Haakana odottivat omaa sukellusvuoroaan.
Myös Mikael Ahlavuo piti uutta puistoa loistavana ja helpottavana kun kohdetta ei tarvitse omalla veneellä etsiä.
– Nämä hylyt ovat minulle ainakin olleet syy aloittaa sukellus myös täällä Suomessa. Nämä ovat myös etukäteen tiedossa miten mikäkin sopii omiin taitoihin ja sukellusluokituksiin, Ahlavuo iloitsee.
Jatkossa uusia sukellus- ja hylkypuistoja on luvassa entiseen verrattuna vauhdillakin lisää.
– Meillä on menossa EU-rahoitteinen hanke Viron ja Ruotsin kanssa tehdä lisää hylkypuistoja. Me pyrimme siihen, että Itämerestä tulee iloinen ulkoilmamuseo, että ihmiset löytäisivät tämän vedenalaisen maailman, Minna Koivikko toivoo.
