Jouppilan neloslapset olivat 50-luvulla suuri uutinen sodasta toipuvassa Suomessa. Lapsimannekiinit poseerasivat iloisina lehtikuvissa. Helena Jouppilan sekä Sanna Walleniuksen kirjoittama ja Kustannusosakeyhtiön Docendon julkaisema kirja Neloset – Jouppilan sisarusten tarina paljastaa nelosten lapsuudesta toisenlaisen, synkemmän puolen.
Isokyröläiseen Jouppilan perheeseen syntyi 10. kesäkuuta 1951 yllätyksenä nelosvauvat. Hätäkasteessa vauvat saivat nimet Helena, Martti, Erkki ja Jorma. Koska nelosten henkiinjääminen oli 50-luvulla harvinaista, lapset saivat lehdistön huomiota koko lapsuutensa ajan.
Kuvissa hymyiltiin, mutta kotona totuus oli toinen – neloset elivät koko elämänsä ilman äidin rakkautta, väkivallan pelossa.
– Äiti ei kyennyt kiintymään meihin. Siihen oli monia syitä, ja ne johtivat lopulta väkivaltaan, Helena Jouppila, nelikon ainoa naispuolinen kertoo.
Lue myös: 15-vuotiaan Saanan isäpuoli ei ollutkaan pitkällä työmatkalla, vaan istui väkivaltarikoksesta vankilassa – nyt hän kertoo, millaista oli salailla, hävetä ja pelätä
Jouppilan yksi varhaisimpia muistoja on, kun hän kuusivuotiaana sedän perheessä naapurissa käytyään joutui äitinsä pahoinpitelemäksi. Silloin äiti raahasi pienen tytön latoon, ja löi puuhalolla jaloille ja takamukselle.
