USA, 2005. Ohjaus: Doug Liman. Käsikirjoitus: Simon Kinberg. Kuvaus: Bojan Bazelli. Leikkaus: Michael Tronick. Tuotanto: Akiva Goldsman, Lucas Foster, Arnon Milchan. Pääosissa: Angelina Jolie, Brad Pitt. Kesto: 122 min.
Kun John ja Jane Smith ovat alkaneet tympääntyä avioliittonsa arkeen, he hakevat kalseaan parisuhteeseensa piristystä avioliittoneuvojalta. Sitä herra ja rouva Smith eivät tiedä toisistaan, että he ovat palkkamurhaajia kilpailevien yritysten palveluksessa. Avioliitto alkaa kirjaimellisesti saada uutta potkua, kun ammattitappajat saavat määräyksen murhata toisensa. Samanlaisia kuvioita on nähty elokuvissa Ruusujen sota ja Tosi valheita. Alfred Hitchcockin vuonna 1941 valmistuneen samannimisen elokuvan kanssa Doug Limanin ohjaustyöllä ei ole mitään tekemistä.
Elokuva alkaa komediallisena jännityksenä esitellen maltillisesti pääparin kohtaamisen intohimoiset ensihetket ja sitten varsin vauraan ja turvallisen mutta tylsistyttäväksi muuttuneen arjen. Ennen puoliväliä elokuva muuttuu jännitteisestä trilleristä suoraksi toiminnaksi. Samalla päähenkilöt muuttuvat näyttelijöistä videopelien pahvisiksi supersankareiksi, jotka selviävät kranaateista, räjähtävistä hisseistä ja karmeista autokolareista vain muutamin vaivaisin naarmuin. Loppua kohti elokuva muistuttaa aina vain enemmän Alias-sarjaa.
Ohjaaja Doug Liman taitaa jämäkän toiminnan rakentamisen, ja taiteelliset kuvakulmat tekevät ryskeestä tavallista kiehtovampaa katseltavaa. Huumori on kuivakkaa, nokkelan tylyä sanailua, jolle toiminnan kiihtyessä jää yhä niukemmin tilaa. Loppua kohti tarinan panokset alkavatkin tosissaan ehtyä. Kuten niin moni Hollywood-elokuva nykyään, myös Mr & Mrs Smith on ainakin puoli tuntia liian pitkä. Saksille olisi ollut käyttöä.
Yhä paisuva huhumylly elokuvan tuotannon kompastelusta, kohtausten uudelleen kirjoittamisesta ja kuvaamisesta sekä tietenkin Pittin ja Jolien kulissientakaisesta romanssista ovat toimineet produktion suotuisana markkinointina. Näyttelijöiden välillä onkin kiistaton lataus. Kamera suorastaan nuolee seksikkäästi pukeutunutta Angelina Jolieta, ja Brad Pitt esiintyy ilman paitaa aina kuin tarina vain suinkin antaa myöten. Eikä elokuva, joka liittää yhteen Hollywoodin kaksi hyvin trimmattua seksisymbolia, voi olla tuottamatta hyvää kassatulosta. Elokuva on pinnalta korea kuten tähtensäkin: kaunista katsella mutta helposti unohtuvaa.