Mittavan uran tehnyt Astrid Swan sairastaa parantumatonta syöpää: "Suunnittelen vuosia eteenpäin"

5:14

Astrid Swan, 36, on tehnyt pitkän uran muusikkona. Laulaja sai keväällä 2017 kuulla sairastavansa parantumatonta rintasyöpää. Swan käy MTV:n pitkässä erikoishaastattelussa läpi uraansa ja puhuu sairaudestaan, jota hoidetaan hyvin tuloksin.

Helsingin Kulttuuritalon Aalto-sali on lokakuisena arkipäivänä tyhjä. Salissa on hiljaista, mutta vain hetken ajan. Lavalla on flyygeli, jonka äärellä istuu laulaja Astrid Joutseno, taiteilijanimeltään Astrid Swan, 36. Pian hiljaisuus on poissa, kun laulaja-lauluntekijä tulkitsee Song of Fear -kappaleen valtavassa salissa.

Esityksen jälkeen Astrid Swan istuu Kulttuuritalon kahvilan pöytään. Laulaja hörppii cappuccinoa ja haukkaa sämpylästä palasen, mutta pian keskustelu vie mukanaan. Sämpylä unohtuu pöydälle.

KUKA?

  • Laulaja-lauluntekijä Astrid Swan, 36, oikealta nimeltään Astrid Joutseno.
  • Syntyi tammikuussa 1982 Helsingissä.
  • Naimisissa Soliti-levy-yhtiön perustaja Nick Trianin kanssa. Parilla on vuonna 2012 syntynyt lapsi.
  • Asuu perheensä kanssa Helsingissä.
  • Kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002.
  • Tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistolla.
  • Julkaissut viisi studioalbumia ja yhden cover-levyn. Laulukielenä englanti.
  • Kirjoittanut musiikkia myös muille artisteille.
  • Ehdolla vuoden 2018 Teosto-palkinnon saajaksi sanoituksistaan ja sävellyksistään From the Bed and Beyond -albumilla (2017).
  • Sairastui aggressiiviseen rintasyöpään vuonna 2014.
  • Kirjoitti blogissaan heinäkuussa 2017, että syöpä on uusiutunut eikä sitä voi enää parantaa. Swanin mukaan sairautta hoidetaan kuitenkin koko ajan hyvin tuloksin.

– Minulla menee hyvin. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että ihmisillä on usein mielikuva, että minulla menisi tosi huonosti, mutta minulla menee tosi hyvin, Swan naurahtaa.

Ihmisten mahdollinen mielikuva siitä, että Swanilla menisi huonosti, liittyy laulajan heinäkuussa 2017 julkaistuun blogikirjoitukseen. Hän kertoi kirjoituksessa, että vuonna 2014 diagnosoitu rintasyöpä on uusiutunut eikä siihen ole parannuskeinoja.

– Minulle pahinta on tietää se, että jätän lapseni taakseni, kun hän vielä tarvitsee minua. Liian aikaisin, Swan kirjoitti.

– Lapseni tulevaisuudesta ei ole syytä yrittää päättää asioita nyt, ostaa etukäteen lahjoja ja kirjoittaa kirjeitä tuleville syntymäpäiville. Tehtävänäni ei ole määritellä läsnäoloani sen jälkeen, kun olen poissa. Se on silloin muiden ihmisten valinta, hän jatkoi.

Tällä hetkellä Swan voi hyvin. Hän on ehdolla vuoden 2018 Teosto-palkinnon saajaksi sävellyksistään ja sanoituksistaan maaliskuussa 2017 julkaistulla viidennellä studioalbumillaan From the Bed and Beyond.

"Täältä tulee omia biisejä, ottakaa kiinni"

Miten Astrid Swanista tuli kuusi albumia julkaissut Teosto-palkintoehdokas? Palataan hetkeksi ajassa takaisin 1980-luvulle. Swan innostui musiikista jo lapsena.

– Se on vähän tylsä vastaus, mutta se on totta. Olen kuulemma laulanut jo ennen kuin puhuin. Mutta en tunne aikaa ennen musiikkia. Se on ollut aina osa elämääni, Swan sanoo. 

– Muistan lapsuudestani kotoa paljon tilanteita, joissa musiikki soi tai musiikkia soitettiin. Muistan myös Marjatta PokelanMörri-Möykky-kappaleen ja Mörri-Möykky-kirjan, jotka olen siirtänyt eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.


Vuonna 1982 syntynyt Swan lauloi omia melodioita jo lapsena.

– Olin jo hyvin pienenä sitä mieltä, että täältä tulee omia biisejä, ottakaa kiinni, hän muistelee nauraen. 

Astrid Swan ei kuitenkaan haaveillut lapsena siitä, että hänestä tulisi muusikko. Kuusivuotiaana hän sai isovanhemmiltaan lahjaksi pianon.

– Silloin aloitin pianotunnit. Pianosta tuli tärkeä osa minua. Opin kirjoittamaan nuotteja. Olin klassinen säveltäjä. Esiteininä sitten haaveilin siitä, että minusta tulee muusikko, laulaja muistelee.

– Pikkulapsena jo improvisoin lauluja, mutta ensimmäisen sävellyksen, josta tein nuotinnoksen, tein silloin, kun olin ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Sen jälkeen niitä on syntynyt paljon. Minulla on niitä nuotteja ja kasetteja, joille biisejä äänitin, edelleen tallessa.

Yksi murrosvaihe Swanin musiikintekijän uralla oli se, kun hän alkoi kirjoittaa sanoituksia englanniksi.

– Olin silloin 12–13-vuotias. Siinä vaiheessa ajattelin tietoisesti, että minusta tulee lauluntekijä. Ja päätin, että teen lyriikat englanniksi. Se oli kieli, jota en juuri osannut siinä vaiheessa, mutta päätin alkaa opiskella sitä kunnolla, Swan jatkaa muistelua.

– Olin altistunut 1990-luvulla niin vahvasti englanninkieliselle musiikille. Kuuntelin kotona myös suomalaista popia ja rockia, mutta paljon myös esimerkiksi The Beatlesia. Ja vaikkapa Whitney Houstonia. Kaikkia 1990-luvun hirveitä ja mahtavia artisteja. Angloamerikkalainen kulttuuri oli jotain sellaista, jonka osaksi halusin päästä.

LUE MYÖS PARIISIN KEVÄÄN ARTO TUUNELAN ERIKOISHAASTATTELU:
Yhden miehen projektista kasvoi bändi: "Olimme sopineet, ettei keikkoja tule"

Swanilla ei ollut nuoruudessaan juurikaan suomalaisia esikuvia.

– En ole ikinä harkinnut, että tekisin suomenkielistä musiikkia. Kun olin 17-vuotias, äänitin ensimmäisen demoni, jota sitten läheteltiin kaikkialle. Yhdestä levy-yhtiöstä otettiin yhteyttä, mutta he halusivat, että olisin vaihtanut laulukieleksi suomen, Swan kertoo.

– Englanniksi laulaminen on pitänyt minut Suomessa marginaalihahmona ja valtavirran ulkopuolella. Englannin kieli on minun juttuni. Suomi ei taitu.

"Musiikki oli polku, jota koulunkäynti vähän häiritsi"

Astrid Swan oli lahjakas koulussa. Hän muistelee tehneensä läksynsä huolella.

– Pienellä ajankäytöllä sain aikaan hyviä tuloksia. Olin kiinnostunut kouluaineista, mutta kun kasvoin, tulin koko ajan kriittisemmäksi koulujärjestelmää kohtaan. Kyseenalaistin sen tarpeellisuuden. Teini-iässä oma tekemiseni oli jo tosi vahvaa. Näin, että musiikki on minun polkuni, jota koulunkäynti vähän häiritsi, Swan sanoo.

– Nyt, kun nykyisestä perspektiivistä miettii, on onni, että sellainen koulujärjestelmä on ollut. Oma visioni oli, että kun menen 17-vuotiaana vaihto-oppilaaksi, saan levytyssopimuksen ja tulen supertähtenä takaisin. Koulumaailma piti kiinni rakennetussa todellisuudessa, jossa sai kasvaa rauhassa.


Swan kuvailee olleensa tuohon aikaan yhtä aikaa rohkea ja naiivi. Hänellä oli hyvien ystäviensä kanssa yhtye nimeltä Fluff, josta hän siirtyi soolouralle.

– Kuuntelin nuoruudessani musiikkia laidasta laitaan. Silloin elettiin aikaa ennen internetiä ja oli vaikeampaa löytää uusia juttuja. Perheeni kautta tuli aika monipuolinen tausta musiikinkuunteluun. Oli progea, oli jazzia, oli klassista musiikkia.

ASTRID SWANIN DISKOGRAFIA

Studioalbumit
Poverina (2005)
Spartan Picnic (2008)
Better Than Wages (2009)
Astrid 4 (2014)
From the Bed and Beyond (2017)

Cover-albumit
Hits (Pavement for Girls) (2011)

Myös Suzanne Vega oli Swanille nuoruudessa tärkeä artisti. Laulaja muistelee alkaneensa 1990-luvun keskivaiheen jälkeen löytää amerikkalaisia country-rock-artisteja, joista ei juurikaan Suomessa tiedetty.

– Radio oli siinä vaiheessa tosi tärkeä asia. Kuuntelin paljon musiikkia sitä kautta. Myöhemmin on tullut mietittyä, että mitä kaikkea silloin missasi. Sitä eli paljon musiikkilehti Suosikin ja Radiomafian vaikutuksen alaisena, Swan kertoo.

Oman tien kulkija

Swan kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002. Hän liittyi Treeball-yhtyeeseen, jota johti laulajan nykyinen puoliso: Englannista Suomeen vuonna 1998 muuttanut Nick Triani.

Lukion jälkeen Astrid Swan oli valmis äänittämään ensimmäisen albuminsa.

Astrid Swanin ajantasainen keikkakalenteri löytyy täältä.

– Pidin välivuoden. Pyrin kyllä lukemaan englantilaista filologiaa Helsingin yliopistoon, vaikka en tiennyt yhtään, mikä yliopisto edes on. Englannin kieli oli minulle vain niin tärkeä. En päässyt sisään, olin vuoden nuudelibaarissa töissä ja tein keikkoja Treeballin kanssa. Vuotta myöhemmin pääsin sisään yliopistoon ja siitä lähtien olen elänyt niin sanotusti kaksoiselämää: opiskellut tai tehnyt töitä yliopistolla ja tehnyt samaan aikaan musiikkia, Swan kertoo.

– Yliopistolla ollessani vähän piilottelin sitä, että teen musiikkia, ja musiikkipiireissä piilottelin sitä, että olen yliopistolla. Siinä kesti kauan, että sen hyväksyi, että nämä nyt ovat samaa hommaa.


Akateeminen maailma näyttäytyi Swanin mielestä kaukaisena ihmisille.

– Olin aina ollut sitä mieltä, että elämässä voi viisastua monella tavalla. Ja koska olin ollut pienestä pitäen sellainen taiteilijahöpönassu, mietin, että miksi en hakenut taideyliopistoon. Mutta en kuitenkaan missään nimessä halunnut sinne suuntaan. Olin niin vahvasti oman tieni kulkija.

Vuonna 2009 Astrid Swan valmistui sukupuolentutkimuksen maisteriksi Helsingin yliopistosta.

– Olen kokenut, että minulle on paras tilanne, jossa sekä teen musiikkia että olen tutkijana yliopistolla.

Astrid Swan tutustui Nick Trianiin 2000-luvun alussa. Triani tuotti Swanin demon ja halusi auttaa laulajaa urallaan eteenpäin. Aviopari on ollut yhdessä noin 16 vuotta.

– Olen viime aikoina miettinyt asiaa. En voi oikein käsittää, että olen ollut niin pitkään saman ihmisen kanssa. Mutta siinä yhdessä suhteessa on ollut useita eri vaiheita ja niistä on aina päädytty tilanteeseen, jossa haluamme jatkaa yhdessä olemista. Siitä voimme olla ylpeitä. Käymme edelleen intohimoisia keskusteluja lähes päivittäin, Swan kertoo hymyillen.

Palataan vuoteen 2005, jolloin Astrid Swanin esikoisalbumi Poverina julkaistiin.

– Siitä on jo 13 vuotta. Pitkään suhtauduin levyyn tosi kriittisesti. Siinä oli paljon asioita, joista on pitänyt vain kasvaa ulos. Nyt olen iloinen siitä, että olen saanut tehdä debyyttilevyni silloin, kun levy-yhtiöillä oli vielä varaa panostaa taloudellisesti musiikin tekemiseen, Swan toteaa.

– Sitä levyä tehtiin kunnianhimoisesti ja minuun uskottiin. Se oli ihan mahtavaa.

Swania verrattiin esikoisalbumin aikaan vahvasti yhdysvaltalaislaulaja Tori Amosiin.

LUE LISÄÄ TEOSTO-PALKINTOEHDOKKAISTA:
Ehdolla viisi teosta

– Minua kuvailtiin mediassa prinsessaksi ja enkeliksi. Olin aika paljon esillä kyllä. Naistenlehdet kirjoittivat juttuja. Silloin ei ollut juurikaan ollut laulukilpailuja televisiossa eikä isoa kaartia mahtavia naislaulajia. Nais-etuliitettä heiteltiin paljon ja sitä epäiltiin, että olenko kirjoittanut lauluni itse, Swan muistaa.

– Siinä oli myös voimakasta tytöttelyä. Keikkapaikoilla henkilökunta suhtautui naisartistiin aika eri tavalla kuin nykyään. Sitä tulee nykyään ihmeteltyä, että millaista se meininki oli. Toki nyt, kun olen vanhempi, minuun suhtaudutaan eri tavalla kuin silloin. Silloin sain kyllä paljon neuvoja osakseni.

Katse Suomen rajojen ulkopuolella

Vuonna 2006 Astrid Swan vietti aikaa paljon Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Swanin haave oli menestyä muusikkona ulkomailla.

– Suomessa oli tullut selväksi, että minun musiikillani ja kielivalinnallani ei voi menestyä. Katse oli Suomen rajojen ulkopuolella. Vuonna 2007 Poverina julkaistiin USA:ssa.

– Vuotta aiemmin lämmittelin José Gonzalezia Los Angelesissa. Lopulta löytyi pieni levy-yhtiö, joka julkaisi levyni. Sen jälkeen kiersin aika paljonkin Jenkeissä. Minua verrattiin Pohjois-Amerikassa muun muassa Rufus Wainwrightiin ja Regina Spektoriin. Siellä oli paljon ymmärrystä musiikilleni, laulaja muistaa.

Swan pohtii, että hänen olisi pitänyt rampata vielä enemmän USA:ssa.

– Debyytin julkaisusta oli kulunut jo aikaa. Se alkoi tuntua itselle vähän vanhalta. Palasin Suomeen ja halusin tehdä toisen levyn, Swan sanoo.

Astrid Swanin toinen albumi Spartan Picnic julkaistiin Suomessa keväällä 2008. Levyn kannessa Swan poseerasi aivan erinäköisenä kuin esikoislevyn aikoihin.

– Halusin käsitellä toisella levyllä sukupuolittunutta väkivaltaa ja sitä, miten naiset esitetään mediassa. Halusin poseerata voimakkaana ja uhkaavana. Sain paljon palautetta siitä, kun en ollutkaan se prinsessa ja enkeli.

– Toinen levyni julkaistiin Saksassa, mutta sitä ei julkaistu USA:ssa. Saksassa se menestyi suht hyvin. Tein keikkoja siellä jonkin verran. Suomessa Spartan Picnic otettiin hyvin vastaan. Metroissa oli levyni mainoksia, mikä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, Swan naurahtaa.

Laulaja kutsuu noita vuosia ammattilaisminänsä muovaamiseksi ja testaamiseksi.

– Muistan pohtineeni vakavasti Saksaan muuttamista, mutta sitten samalla jotenkin väsyin. Vuoden 2010 jälkeen aloin olla tosi poikki. Järkkäsin kiertueita itse. Saksassa oli välillä keikkoja jonkin ison nimen lämmittelijänä, mutta välillä taas pienissä paikoissa, joissa saattoi olla paikalla vain 50 ihmistä tai vähemmän. Se oli niin sanotusti perus-punk-työtä, Swan kertoo.


Swanin kolmas levy Better Than Wages (2009) julkaistiin myös Keski-Euroopassa.

– Kiersimme isolla bändillä levyn jälkeen. Kolmas levyni tuli tosi nopeasti toisen albumini jälkeen. Olin aiemmin tehnyt samaan aikaan musiikkia ja akateemisia töitä. Vuonna 2009 valmistuin maisteriksi ja päätin, että keskityn pelkästään musiikkiin. Niinä vuosina tein paljon töitä.

– Better Than Wages -nimi tuli Sopeutumattomat-elokuvan (1961) kohtauksesta, jossa Clark Gablen esittämä hahmo sanoo "Anything’s better than wages", kun hän ei suostu luopumaan villihevosten jahtaamisesta, vaikka niitä on enää muutama jäljellä. Se, eli taiteen tekemisen arvo itsessään, oli minulla tausta-ajatuksena: tehdään vain musiikkia ja jahdataan niitä villihevosia.

Laulaja pohtii, että tuo ajatus ei ehkä välittynyt täysin levyn julkaisun aikoihin. Better Than Wagesin julkaisi Johanna Kustannus -yhtiö, jonka monikansallinen Universal Music vuonna 2010 osti. Kaupan myötä Astrid Swanille ilmoitettiin, että yhtiö ei halua enää julkaista hänen musiikkiaan.

– Päätin, että seuraavana vuonna en tee lainkaan kiertueita. Jäin lopulta Suomeen ja äänitin levyllisen versioita Pavement-yhtyeen kappaleista.

Tuo levyllinen, nimeltä Hits (Pavement for Girls), julkaistiin vuonna 2011.

– Asuin ihmisen kanssa, joka tykkäsi tosi paljon Pavementista. Tykkäsin bändistä toki myös, mutta suhteeni siihen oli erilainen. Halusin lähestyä asiaa tekemällä omia versioitani, viemällä sen musiikin toiseen äärilaitaan, pois siitä maskuliinisesta indie-kulttuurista.

Swan kuvailee ottaneensa Pavementin musiikin ja tehneensä siitä oman juttunsa.

– Vuonna 2011 Nick perusti Soliti-yhtiön. Pavement-levy oli yhtiön ensimmäinen julkaisu. En keikkaillut lainkaan sen levyn tiimoilta. En ole ikinä esittänyt sen levyn lauluja livenä. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli melko mielenkiintoinen tiukka linja, mutta hyvä.

– Sain rauhaa kehitellä uusia asioita. Pian sen jälkeen olin raskaana ja sitten olisikin ollut hankalampaa olla kiertueella.

Syntymää ja kuolemaa

Syksyllä 2011 Astrid Swan oli studiossa Otto Donnerin kanssa. Työn alla oli Swanin seuraava albumi Astrid 4.

– Sen levyn biisejä ehdin kirjoittaa melkein neljä vuotta. Projekti venyi, kun tapahtui asioita. Esimerkiksi se, että lapseni syntyi. Olin tosi raskaana, kun äänitimme osan Astrid 4 -levystä, ja olin tosi pienen lapsen kanssa, kun levyn tekeminen jatkui. Se oli aika hajanainen tekoprosessi ajallisesti, josta oli kyllä koko ajan selkeä visio, mitä tehdään. Se visio piti.

Astrid 4 -levyprojektin suojelijana toiminut Otto Donner kuoli kesäkuussa 2013. Swanin piti äänittää Donnerin kanssa puhaltimet levylle.

– Siinä tuli mietittyä, että mitä tahansa voi tapahtua elämässä. Syntymää ja kuolemaa.

– Pääsin soittamaan Donnerin upealla flyygelillä. Hän teki nuorten musiikintekijöiden kanssa töitä elämänsä loppuun asti. En koskaan kuullut hänen kappaleisiini tekemiään puhallinsovituksia, Swan kertoo.

Astrid Swanin viides studioalbumi Astrid 4 julkaistiin syksyllä 2013. Julkaisu sujui Swanin sanojen mukaan katastrofaalisesti.

– Kun levy vihdoin saatiin ulos, ehdin tehdä muutaman keikan. Sitten sairastuin.

Tammikuussa 2014 Swanilla diagnosoitiin aggressiivinen rintasyöpä.

– Helmikuussa 2014 esiinnyin vielä Tavastia-klubilla Helsingissä, mutta keväälle sovittu kiertue jouduttiin perumaan. Pian Tavastian keikan jälkeen menin leikkaukseen ja sitten olin puoli vuotta tekemättä mitään.

Swan kertoo miettineensä, kertooko sairaudestaan julkisuuteen.

– Se oli aika mullistava tilanne, joka kehittyi muutaman viikon aikana. Minulla oli kevään keikat tulossa ja tiesin, että joudun perumaan ne. Tavastian keikalla helmikuussa 2014 en kertonut aiheesta vielä mitään, mutta sen jälkeen tiedotin keikkamyyjäni kautta, että kiertue on peruttu vakavan sairauden takia, laulaja kertoo.

– Sitä spekuloitiin mediassa. Sosiaalisessa mediassa olin kertonut asiasta avoimesti. Se oli tosi tärkeää minulle, koska sieltä sain myös tukea. En antanut silloin haastatteluja. Annoin haastatteluja vasta syksyllä 2014, kun rankimmat hoidot olivat ohi.

 

Elokuussa 2014 Swan palasi keikkalavoille Flow-festivaaleilla Helsingissä. Hän teki saman vuoden syksyllä muutamia keikkoja.

– Siinä vaiheessa oli tapahtunut muutos. Kun palasin, keikoillani ihmiset alkoivat itkeä. Oli löytynyt ihan uudenlainen yhteys yleisöön. Kaikki olivat livetilanteessa läsnä ihan eri tavalla.

– Nyt olen antanut haastatteluja mielelläni. Sairaudesta puhuminen ei ole ahdistanut lainkaan. Päinvastoin.

LUE MYÖS PIMEYS-YHTYEEN LAULAJAKAKSIKON SYVÄHAASTATTELU:
Pimeyden ytimessä on kaksi romanttista trubaduuria

Swanista tuntui, että sairaus oli mahdotonta pitää salassa.

– Kun tekee työtä, missä käyttää itseään instrumenttina, olisi ollut mahdotonta vaieta. Musiikin tekemisen lopettaminen ei käynyt mielessäkään. Päinvastoin. Sairauden myötä tajusi elämän rajallisuuden ja sen, että tätä minun juuri pitää tehdä, hän toteaa.

– Ihmiset ovat myötäeläneet tosi vahvasti omia pelkojaan ja surujaan. Elokuun 2014 Flow-keikan jälkeen keikkani ovat olleet paikkoja, jossa ihminen voi olla rehellisesti tosi heikko. Uusimman levyni myötä se on mennyt vielä ihan uudelle tasolle.

Värikkäämmin ja isommalla pensselillä

Astrid Swanin viides studioalbumi From the Bed and Beyond oli tavallaan jälleen paluu parrasvaloihin.

– Minun piti kömpiä sieltä sairaudesta muuttuneena hahmona. Oli pitänyt miettiä, mitä elämälläni teen. Halusin tehdä musiikkia ja live-esiintymisiä vieläkin värikkäämmin ja isommalla pensselillä kuin aiemmin. Niinpä päätin sen Flow-keikan jälkeen, että seuraava levyni on kokonaisuus, jossa kerron sairaudestani.

– Sen tekeminen oli tosi rankkaa. Siinä kävi läpi sitä, mitä oli tapahtunut, ja teki siitä taidetta. Samalla yritin hakea miljoonaa apurahaa, että pysyisin hengissä. Olin saanut luvan tehdä väitöskirjaa Helsingin yliopistolle. Palasin sen pariin. Se oli sellaista rämpimistä, Swan kuvailee.

From the Bed and Beyond julkaistiin maaliskuussa 2017. Albumi on omaelämäkerrallinen teos yli kolme vuotta kestäneestä parantumisjaksosta.

Albumi sai ylistäviä arvioita ja se löytyi eri medioiden (myös MTV.fin) vuoden parhaiden kotimaisten levyjen listauksista.

– On ollut mahtavaa kuulla, miten ihmiset ovat ottaneet levyn ja sen kappaleet omakseen. Se on ihmeellistä. Sellaista ei ole ennen tapahtunut. Esiintymisten jälkeen ihmiset tulevat juttelemaan ja halaamaan, Swan sanoo.

Ennen From the Bed and Beyondin julkaisua tammikuussa 2017 Astrid Swan kävi syöpäkontrollissa, josta hän sai puhtaat paperit. Kevään aikana hän alkoi kuitenkin voida koko ajan huonommin ja huonommin.

– Olin varma, ettei se liity syöpään. Tein samaan aikaan keikkoja ja väitöskirjaa. Uskoin huonovointisuuden liittyvän siihen ja siirsin tutkimuksiin menemistä eteenpäin, laulaja kertoo.

– Huhtikuun lopulla voin niin huonosti, etten pystynyt syömään mitään. Jos tein jonkun yhden työasian, en jaksanut tehdä mitään koko loppupäivänä. Oli pakko hakeutua hoitoon.

Toukokuussa 2017 Astrid Swan sai diagnoosin, että rintasyöpä oli uusiutunut ja levinnyt. Sairautta ei voi parantaa.

– Tutkimuksissa nähtiin heti, että syöpä on ehtinyt levitä pahasti. Se oli saanut melkein vuoden vain kasvaa. Peruin pari keikkaa, mutta kesän keikat solahtivat vahingossa hoitorytmin lomaan niin, että pystyin tekemään ne. Hoidot toimivat ja olin kesällä hyvässä kunnossa. Jopa paremmassa kuin silloin, kun en vielä tiennyt syövän levinneen, Swan sanoo.

– Mutta olihan se melkoinen lisähaaste. Levy oli otettu tosi hyvin vastaan, sain tehdä ihan mielettömiä keikkoja eli juuri sitä, mitä halusin. Mutta sitten pistettiin kapuloita rattaisiin.


Kun Astrid Swan kuuli diagnoosin, pari seuraavaa päivää sujuivat melko lohduttomissa tunnelmissa.

– Ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Se oli katastrofaalista. Epätietoisuus on kaikista vaikeinta, kun ei tiedä, mikä tilanne on. Kun sytostaattihoidot alkoivat, sitä alkoi keskittyä tsemppaamiseen. Ensimmäiset viikot olivat tosi vaikeita ja vähän sumuisia, Swan kuvailee.

– Minkäänlaista tarkkaa ennustetta eliniästä ei ole. Keskivertoelinaika diagnoosin jälkeen on kolme vuotta, mutta on myös tosi paljon ihmisiä, jotka ovat eläneet pitkälle sen yli. Jotkut ovat eläneet jopa 20 vuotta.

Astrid Swanin blogia voi lukea täällä.

Swan ei pidä diagnoosia kuolemantuomiona.

– Tilastot näyttävät huonolta, mutta kun on tutustunut samantyyppisessä tilanteessa oleviin ihmisiin, ne tilanteet ovat tosi erilaisia. Ehkä tästä on saanut tietynlaisen rauhan kaikkeen. Sitä keskittyy vain tähän hetkeen.

Astrid Swan on kirjoittanut talven aikana uusia lauluja. Hän keskittyy tällä hetkellä väitöskirjan tekemiseen Helsingin yliopistolla ja jättää esiintymiset vähemmälle.

– Huomaan myös, että luulen eläväni vielä pitkään, sillä teen väitöskirjaa kaikessa rauhassa. Nyt on hyvä tilanne, sillä syöpä ei näy missään. Suunnittelen vuosia eteenpäin.

Elämä jatkuu ja kantaa

Swanin kuusivuotias lapsi on tiennyt koko ajan, missä hänen äitinsä sairauden suhteen mennään.

– Nyt tilanne on jo aika arkinen. Kun sain ensimmäisen syöpädiagnoosin, hän oli kaksivuotias ja se kaikki vielä unohtui. Mutta nyt pelko on läsnä. Yksi ystävämme kuoli rintasyöpään, eli lapsemme on käsitellyt asiaa. Siitä on keskusteltu, että miksi minä pelastuin ja ystävämme ei, Swan sanoo.

– Kun sairastuin uudestaan, lapsellamme oli tieto siitä, miten tämä voi mennä. Pelkoa käsitellään meillä melkein joka päivä. Mutta näen hänessä ja muissa ihmisissä sen, että elämä jatkuu ja elämä kantaa.

Lisätietoa Swanin urasta löytyy täältä.

Astrid Swan on tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet perheenjäsenen lapsena tai nuorena.

– He ovat aivan kelvollisia ihmisiä. Se helpottaa minua. Me vain yritämme nauttia yhdessäolosta. Tiedän, että lapseni ja mieheni tulevat pärjäämään hyvin, hän toteaa.

Swan pitää tärkeänä sitä, että kaikilla on mahdollisuus puhua.

– Vaikka sitten ammatti-ihmisten kanssa. Elämä ei ole sitä, että kukin vain omassa nurkassaan miettii asioita ja sitten 30 vuoden päästä puidaan, että mikä surettaa. Nämä ovat tosi vaikeita asioita. Aikuiset pelkäävät puhua kuolemasta lapsille. Luultavasti siksi, että he itse pelkäävät sitä aihetta.

– Meillä ne ovat olleet aiheita, joista on aina puhuttu. Syntymä ja kuolema.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja