Avun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa Studio55.fi-tv-lähetyksissä ja nettisivuilla katsojien kysymyksiin. Tällä kertaa haluttiin tietää, millä kokeilla varmistetaan, että kyse on kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Alla Kiminkisen vastaus.
TSH on tärkein koe kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä. Jos kilpirauhanen piiputtaa, TSH:ta alkaa erittyä piiskaamaan rauhaskudosta. Silloin kun jodia ei ollut riittävästi, kilpirauhanen saattoi kasvaa tässä stimulaatiossa tavattoman suureksi.
Itse asiassa TSH on hyvin herkkä osoittamaan myös liikatoimintaa, jolloin se painuu hyvin matalaksi – lähes mittaamattomiin.
T4v on toinen keskeinen koe. Vajaatoiminnassa se on alakanttinen. Tieteellisessä kirjallisuudessa painotetaan yhä enemmän myös T4v:n merkitystä vajaatoiminnan diagnostiikassa.
Mikäli kilpirauhaskoetulokset osoittautuvat ristiriitaisiksi, on mahdollista, että määritysmenetelmiä kohtaan on kehittynyt vasta-aineita, jolloin on syytä turvautua sellaisiin menetelmiin, joista vasta-aineet on saatu pois: PEG-TSH ja DT4v. Tarvitsen näitä silloin tällöin käytännön työssä.
Valtaosa kilpirauhasen vajaatoiminnasta on autoimmuunitulehduksen aiheuttamaa, joten vajaatoimintaepäilyssä kannattaa määrittää tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (TPOAb). Näitä esiintyy väestöllä Suomessa noin 5–20 prosentilla. Ne eivät toki aina ole positiivisia vajaatoiminnassa. Jos niitä kuitenkin tavataan kohtuullisesti vajaatoiminnan rajaa hipovien kilpirauhaskokeiden yhteydessä, voi hyvin ajatella, että todennäköisesti tälle potilaalle on vajaatoiminta kehittymässä.
T3v ei kuulu kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikkaan kuin erityistilanteissa (lähinnä silloin, jos käytetään T4:n ja T3:n yhdistelmähoitoa). Tunnetaan toki T3 hypertyreoosi (liikatoiminta).
