Onko meidän syytä pelätä koirankakkaa, vai ovatko ulkona tienpientareella auringossa paistattelevat pökäleet vain pelkästään ruman näköisiä ja haisevia?
Kevät on taas tuloillaan. Samalla silmiin osuvat myös lumen peittämät sydäntalven tuiskeessa maahan unohdetut koirankakat. Vanhojen kakkojen seurassa on usein myös tuoreempiakin jätöksiä. Näky on paikoitellen iljettävä ja hajukin vähän sen mukainen.
Koirankakan ympärillä käytävä jokavuotinen keskustelu käy aina lumien sulaessa kuumimmillaan ja syyttävä sormi osoittaa niin nelijalkaisiin ystäviimme kuin koirien omistajiinkin. Miksi kakkoja ei kerätä pois koirien tehtyä tarpeensa?
Lue myös: Jätitkö koirankakat keräämättä? Tällaisen rangaistuksen siitä voi saada
Jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä astunut vahingossa koirankakkaan ja tietää, kuinka epämiellyttävää se voi olla. Ulkona liikkuvat eläimetkään eivät välttämättä aina huomaa, mihin kasaan tassu uppoaa, mutaiseen vai kakkaiseen.
Kakka on kakkaa, myös koirankakka, mutta kuinka vaarallista se on? Mitä me oikeastaan kannamme keväisiltä kävelylenkeiltä ulkoa sisälle kengänpohjissamme? Entä mitä lemmikkimme kantavat tassuissaan sisälle taloon, sohville, sängyille ja muille kodin pinnoille?
