Mummo-koira on musta, keskikokoinen ja iäkäs narttukoira, joka karkasi Lahdesta lokakuussa. Viimeisin todennäköinen havainto on tehty Imatralla torstaiaamuna 14.1. Koirasta pyydetään näköhavaintoja, mutta sitä ei saa yrittää ottaa jahtaamalla kiinni.
Mummo on iäkäs narttukoira, joka saapui Suomeen Espanjasta lokakuussa. Koira ehti asua Autetaan Eläimiä -yhdistyksen kotihoitajan luona vain muutaman viikon, kunnes se pääsi livahtamaan karkuun.
Vuosia katukoirana Espanjassa ollut Mummo-koira ei luota ihmisiin eikä hakeudu heidän luokseen oma-aloitteisesti. Se on oppinut, että ihmiseen ei voi luottaa.
– Ongelmana näissä karanneissa rescue-koirissa on se, että niille ihminen on ollut lähtökohtaisesti paha. Luottamuksen rakentaminen tällaisen koiran kanssa voi viedä kuukausia tai jopa vuoden. Tästä syystä koiraa ei saa missään nimessä jahdata, kertoo Autetaan Eläimiä ry:n Tuula Liukko.
Yksi mahdollinen havainto
Mummoa ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään muistuttava koira liikkuu tällä hetkellä Imatran alueella. Liukko pyytää koirasta tarkkoja näköhavaintoa paikan ja kellonajan kanssa tekstiviestitse numeroon 040 8278609. Näköhavaintojen perusteella pyritään luomaan kartta koiran liikkumisesta.
– Jossain vaiheessa koira alkaa liikkua aika pienellä alueella. Alueelle tehdään koiralle ruokintapaikka, ja odotetaan, että koira tulee sinne syömään. Sen jälkeen paikalle viedään loukku, johon ruoat vähitellen siirretään, Liukko kertoo.
– Muilla tavoilla näitä koiria ei oikein saa kiinni. Silmukallakin voi yrittää, mutta siinä sinulla on vain yksi yritys ja olet taas menettänyt koiran luottamuksen.
Liukon mukaan ihmisten on vaikea ymmärtää tätä periaatetta koiran kiinniotossa.
– Ihmiset lähtevät näköhavainnon perusteella jahtaamaan koiraa, jolloin he hätistävät sen pois reitiltään tai jopa kokonaan siltä alueelta, missä koira liikkuu ja missä ruokintapaikka sijaitsee. Ei vapaana olevaa koiraa juoksemalla kiinni saa.
Keskiviikkona 13.1. koiran loukuttamiseksi oli jo suunnitelma valmiina, mutta ilmeisesti innokkaiden auttajien jahtaaminen sai koiran jahtaamalla muuttamaan reittiään. Yhtäkään havaintoa koirasta ei ole saatu torstaiaamun jälkeen perjantai-iltapäivään mennessä.
Liukko pelkää, että innokkaat kiinniottajat ovat karkottaneet sen pois alueelta.
– Todennäköisesti se on katsonut, että alue on liian epävakaa, kun sitä ajetaan takaa. Se on varmaankin vaihtanut reittiään. Pelkona on, että se siirtyy lähellä sijaitsevan Venäjän-rajan taakse.
Vain sitkeimmät ja terveimmät koirat Suomeen
Espanjassa Mummo-koira oli etsinyt koiratarhassa uutta kotia tuloksetta jo kuusi vuotta. Espanjalaiset eivät yleensä adoptoi mustia koiria, sillä he uskovat sen tuovan huonoa onnea.
Mummo oli jo määrätty lopetettavaksi, mutta lopetustarhalla tapahtunut sekaannus koiran saapumisajankohdan kanssa säästi sen hengen. Mummo siirrettiin toiselle koiratarhalle Alicanteen, josta otettiin yhteyttä Autetaan eläimiä -yhdistykseen.
Toiveena oli, että 11-vuotias kiltti narttukoira pääsisi vielä kotikoiraksi. Uusi koti Mummolle löytyi Lahdesta yhdistyksen kotihoitajan luota.
– Mummo oli alkanut kiintyä hoitajaansa ja kodin toiseen koiraan. Se nukkuikin jo hoitajansa vieressä, Liukko kertoo.
Yleensä tuontikoirat sijoitetaan alkuun kotihoitajien luokse siksi aikaa, kun niille etsitään lopullista omistajaa. Mummon kohdalla oli kuitenkin selvää, että se jäisi pysyvästi hoitajan luokse asumaan.
Monen pelkona on, että kovia kokeneet rescue-koirat ovat aggressiivisia ihmisiä kohtaan. Liukon mukaan on varsin tyypillistä, että Suomeen tuotavat koirat ovat kilttejä.
– Lopetustarhoilta selviävät hengissä niin sanotut ”paremmat koirat”, jotka ovat selvinneet karuissa oloissa ja kestävät stressiä. Ne tulevat myös toimeen muiden koirien kanssa, sillä tarhoilla yhdessä kopissa asuu monta koiraa. Riidanhaastajat joutuvat hyvin nopeasti lopetuslinjalle.
– Ylipäätään olot ovat niin kovat, että sitkeimmät ja terveimmät yksilöt sieltä selviävät ensin kotihoitoon Espanjassa ja sitten Suomeen.