”Minulle se ei ollut yhtä juhlaa” – bloggari avautuu raskaudenaikaisista peloistaan

Monesti raskauden ajatellaan olevan äideille heidän elämänsä iloisinta aikaa, mutta totuus voi olla aivan toinen. Suljettujen ovien takana moni nainen saattaa nimittäin kärsiä pelosta, masennuksesta ja paniikista, jota uuden elämän kasvattaminen heissä aiheuttaa. Nämä ovat tuttuja tunteita etenkin niille, jotka ovat aiemmin joutuneet kokemaan sydäntäsärkevän menetyksen.

Bloggari Anna Whitehouse julkaisi rehellisen kirjoituksen Mother Pukka -blogissaan siitä, mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita keskenmenon jälkeinen raskaus voi oikein herättää. Hänen mukaansa naisten ei tulisi kätkeä pelkojaan ja huoliaan riippumatta siitä, kuinka vähäpätöisiltä ne vaikuttaisivat. Hän on kokenut näitä tunteita molemmissa raskauksissaan. 

Menettämisen pelko on alati läsnä

”Onnea” on Whitehousen mukaan sana, jota käytetään monissa tilanteissa; niin häissä ja kihlajaisissa, mutta myös raskausuutisesta kerrottaessa. Vaikka sana tarkoittaa hyvää, odottaville äideille se ei aina ole sitä. Äiti kertoo onnittelujen lisäävän sitä ahdistusta, joka raskaudessa piilee. Kaikki on vielä mahdollista, lapsi voi vielä menehtyä.

–  Miten voit onnitella 1500 metrin juoksijaa 200 metrin jälkeen? äiti kyselee.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Koko ajan päässä pyörii pelko siitä,jos hän ei tällä kertaa ylitäkään maaliviivaa.

– Tunnet pelkoa siitä, tuliko lastenhuone sisustettua tai nimi valittua liian aikaisin. Jos tiedät, mitä on rakastaa, tiedät myös, mitä on pelätä menettämistä, Whitehouse kertoo.

Whitehouse kertoo etsineensä netistä tietoa kaikista mahdollisista raskaudenaikaisista oireista ja niiden seurauksista.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Pian hän huomasi elävänsä ristiriitaisessa maailmassa, jossa jokainen oire oli joko normaalia tai merkki siitä, että hän tulisi menettämään lapsen. Hän ei tiennyt enää, mihin uskoa ja pelko kasvoi entisestään.

– En ymmärtänyt, että verenvuoto raskauden aikana oli joillekin naisille melko normaalia, ja joillekin se oli merkki kohdusta, joka ei voisi kantaa lasta. Se oli peliä elävillä käärmeillä ja tikkailla, jossa internet pystyi tarjoamaan yhteen skenaarioon kaksi äärimmäistä vastausta, Whitehouse kertoo.

Hän oli todella ylittänyt maaliviivan

Internetillä ei kuitenkaan ollut kaikkia vastauksia; se ei pystynyt kuuntelemaan kehoa tai katsomaan äitiä silmiin. Jos Whitehouse ei olisi luottanut omaan kehoonsa, ennenaikaiset supistukset olisivat voineet jäädä huomaamatta, ja hänen esikoistyttärensä olisi voinut syntyä ennenaikaisesti raskausviikolla 28. Näin ei onneksi käynyt.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Kun Mae-tyttö vihdoin syntyi kymmenen viikkoa myöhemmin, Whitehouse kertoo ottaneensa ilolle vastaan kaikki onnittelut, joita sukulaiset ja ystävät hänelle lähettivät. Hän oli todella ylittänyt maaliviivan.

Hänen toiseen maaliviivaansa on kuukausi aikaa, ja hän kertoo vasta nyt tuntevansa olonsa luottavaiseksi. Ensimmäistä kertaa hän uskaltaa iloita siitä, että hänen kohtunsa on todella pystynyt kantamaan lapsen. Hänestä tulisi pian kahden lapsen äiti. 

Lähde: GoodtoKnow

***