Järvenpääläinen Ari kertoo syrjäytyneensä vasten tahtoaan.– Opiskelin, kävin kursseja ja olin mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, mutta se ei riittänyt, hän sanoo.
Arin lapsuus 50–60-lukujen taitteessa ei ollut helppo. Kun isän yritys 40 vuoden jälkeen meni konkurssiin, perhe menetti kaiken. Isälle taakka oli liian raskas kantaa. Hän päätti päivänsä. Ari oli tuolloin 10-vuotias.
Suuri elämänmuutos vaikutti pojan elämään, eikä koulunkäynti sujunut kovin hyvin.
– En oikein pystynyt keskittymään koulunkäyntiin, ja minua kiusattiin puhevikani takia, Ari kertoo.
Kuraattori ehdotti Arille puheterapiaa, mutta Ari pelkäsi joutuvansa apukouluun.
