Lapsena Jari kovetti itsensä änkytykseen kohdistuvalta pilkalta. Hän luki itselleen ammatin ja pääsi mieleiseen työhön. Töissä puhuminen kuitenkin väsytti, ja Jari haki apua Suomen änkyttäjien yhdistyksestä. Voitettuaan vaikeudet mies ryhtyi itse auttamaan ja tukemaan kaltaisiaan.
Jari ”Jake” Hietala on änkyttänyt lapsesta saakka. Aivan pienenä kaverit eivät kiinnittäneet erikoiseen puhetapaan huomiota, koska olivat tottuneet siihen. Koulussa kuitenkin muut lapset ihmettelivät ja matkivat Jarin puhetta. Jaria kiusattiin myös liikuntavammansa takia.
– Kyyneleitä on vuodatettu ämpärikaupalla. Lapsena en käsittänyt, miksi kaikki sattui minun kohdalleni, ja miksi nuo lällättävät, Jari sanoo.
Ammattia valitessaan Jari mietti tarkkaan, mitä hän pystyisi tekemään, sillä puheen tuottaminen voi kestää 20-30 sekuntia. Hänellä oli kolme ammattitoivetta. Kokin ja kirurgin työn Jari joutui hylkäämään, koska molemmissa täytyy olla paljon jaloillaan.
Kolmas vaihtoehto oli sellainen työ, jossa tarvitaan päätä. Jari oli kiinnostunut kaupallisesta alasta ja markkinoinnista. Oltuaan ensin kauppakoulussa toimistotekniikan linjalla Jari pääsi haluamaansa Suomen liikemiesten kauppaopistoon.
– Änkyttäminen on ollut haaste, mutta en ole antanut sen vaikuttaa tavoitteisiini, Jari toteaa.
Unelmatyö käy haastavaksi
Valmistuttuaan kauppaopistosta Jari tunsi olevansa väärällä alalla. Tuloksen tekemisen sijaan hän halusi auttaa ihmisiä.
– Minulla on liikkumisvaikeus, ja vaapuin sisään työkkäriin kuin pingviini. Ilmoitustaululla ei ollut sopivaa työtä minulle. Polviani kolotti, joten painoin virkailijan huoneen kelloa. Hän pyysi minut sisään. Jututettuaan minua hän otti esille paksun mapin ja kysyi, kiinnostaisiko keikkatyö sosiaalitoimistossa. Sanoin, että voin kokeilla, ja sillä keikkatyömatkalla olen edelleen, Jari kertoo.
