Kansalliskaarti on osavaltiokohtainen osa armeijan reserviä. Suurimmalla osalla sen jäsenistä on siviiliammatit mutta kussakin osavaltiossa ytimen muodostavat kokopäiväisen jäsenet maa- ja ilmavoimista ja näiden logistiikasta. Sen yhteenlaskettu vahvuus on vuoden 2012 tilaston mukaan noin 460 000 jäsentä.
Kansalliskaartia sanotaan vanhemmaksi kuin koko Yhdysvaltoja sillä sen juuret juontavat siirtomaa-aikaan ennen itsenäisyyttä. Kaartin käyttööottoa ja toimintaa ulkomailla ja kotimaan maaperällä säädetään useissa laeissa. Vuoden 1903 laissa kansalliskaarti määritellään Yhdysvaltain armeijan ensisijaiseksi reserviksi. Vuoden 1916 laki antaa presidentille oikeuden kansalliskaartin käyttöönottoon hätätilanteissa ja niiden ajaksi, ja kansalliskaartista tuli osa yhtenäistä sodanajan kokoonpanoa. Kansalliskaarti komentaja on osavaltion kuvernööri jolla on oikeus sen käyttöönottoon osavaltion sisällä mutta myös liittovaltion presidentillä on siihen oikeus sekä osavaltion että kansallisella tasolla.
Kansalliskaartia on käytetty Yhdysvaltojen sisällä sekä luonnonkatastrofien että levottomuuksien takia. Yksi merkittävimpiä oli hurrikaani Katrinan tuhojen pelastustyöt syyskuussa 2005. Kansalliskaartit kahdeksasta osavaltiosta osallistuivat vaikean lumitalven aputöihin tammi-helmikuussa 2007.
Levottomuuksissa kaartia ei ole käytetty kovin usein. Vuonna 1964 New Yorkissa ja 1965 Los Angelesissa kansalliskaarti kutsuttiin avuksi palauttamaan järjestystä rotumellakoiden jälkeen. Kansalliskaartia käytettiin Ohion osavaltion Kentin yliopistolla Vietnamin sodan vastaisen mielenosoituksen purkuun. 1992 Los Angelesin rotumellakoissa poliisi pyysi apua kansalliskaartilta kun se ei itse pystynyt tukahduttamaan levottomuuksia. Seuraavana vuonna kaartia Alabamasta ja Teksasista oli mukana uskonlahkon piirityksen purkamisessa Wacossa.