Mika Kojonkoski muistelee Matti Nykästä: "Hän ei ajatellut tulos edellä, vaan rakasti mäkihyppyä ja halusi tulla koko ajan paremmaksi"

SM-hopeaa 1979 yläasteikäisenä ottanut Kojonkoski huomasi pian, että Nykänen kaahasi hyppääjänä vauhdilla takaa ohi.

–  Matti tuli nuorten MM-ryhmään 15-vuotiaana, eikä hän vielä silloin ollut mikään tähti. Paria vuotta myöhemmin hän oli ylivoimaisesti paras. Opittiin tietämään, kuka on Matti Nykänen, Kojonkoski toteaa.

Nykäsen ylivoima myöhemmin 1980-luvulla ei ollut sattumaa. Menestyksen taustalla oli tinkimätön työnteko.

–  Tämä on Matin viime vuosikymmenten mainingeissa hyvä muistaa. Olosuhteet, osaaminen ja hänen oma sitoutumisensa olivat aikaansa edellä, Kojonkoski tiivistää ja avaa yhtälöä hieman tarkemmin.

–  Hän eli ainoassa paikassa maailmassa, jossa saattoi hypätä suurmäestä koko päivän, koska Jyväskylän Laajavuoressa hissit veivät mäkitornin juureen ja sieltä ylös. Ympärillä oli valmentaja Matti Pullin ja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan osaaminen professori Paavo Komin johdolla, Kojonkoski kertoo.

–  Matti oli huikean sitoutunut hyppäämiseen. Hän jaksoi tehdä töitä aamusta iltaan, Kojonkoski kehuu.

Nykänen ei säästellyt mäessä, eikä sen ulkopuolellakaan. Loukkaantumiset päättivät kilpauran jopa ennenaikaisesti 1990-luvun alussa. Mestari kävi viihteellä jo urheilu-urallaan.

–  Matti eli aina täysillä. Sillä oli varmaan omat hyvät, jos kohta huonotkin puolensa. Sen takia hänestä kuitenkin tuli mestari, Kojonkoski sanoo.

Vuonna 2006 päihtynyt Nykänen ruoti Norjassa Matti-elokuvan markkinointikiertueella Kojonkoskea kovin sanoin. Tämä ei muistele arvosteluryöppyä katkeruudella.

–  Matti saavutti hyvin nuorena huikean aseman urheilijana. Sellaisessa on riskinsä, Kojonkoski toteaa.

Nykäsen rakkaus mäkihyppyyn oli tämän nuoruusvuosina sammumaton.

–  Matti voitti nuorten maailmanmestaruuden 1981 Saksan Schonachissa. Kun häntä pyydettiin voiton kunniaksi tuulettamaan, Matti kysyi, että miksi. Hän ei ajatellut tulos edellä, vaan rakasti mäkihyppyä ja halusi tulla koko ajan paremmaksi. Tulokset olivat sitten tämän seurausta, Kojonkoski sanoo.

Nykäsen tasoisia urheilijoita ei Suomen historiaan mahdu monta.

–  Tosi surullista. Kaikkien aikojen mäkimies, legenda on poissa, Kojonkoski päättää.