USA 1997. Ohjaus: Barry Sonnenfeld. Käsikirjoitus: Ed Solomon. Perustuu Lowell Cunninghamin sarjakuviin. Kuvaus: Don Peterman, A.S.C. Leikkaus: Jim Miller. Erikoistehosteet: Rick Baker & ILM. Lavastus: Bo Welch. Musiikki: Danny Elfman. Tuotanto: Walter F. Parkes & Laurie MacDonald. Pääosissa: Tommy Lee Jones, Will Smith, Linda Fiorentino, Vincent'D Onofrio, Tony Shalhoub, Richard Hamilton.
Viime vuoden kassamenestys Independence Day jätti melkoiset jäljet Hollywoodin elokuvantekijöihin. Uusia scifi-leffoja on tulossa kuin liukuhihnalta ja uusi buumi pääsi myös heti parodiavaiheeseen. Ensin Tim Burton ilakoi ID4:n teemoilla omintakeiseen tapaansa elokuvallaan Mars Attacks! ja nyt Barry Sonnenfeld on nyhtänyt rahat Amerikan elokuvakansalta maukkaalla scifi-komediallaan Miehet mustissa.
Sonnenfeld aloitti uransa kekseliäänä kuvaajana eritoten Coen-veljesten elokuvissa ja siirtyi heti ensimmäisessä ohjaustyössään Addams Family tiukasti mustan komedian pariin. Addamsit pokivat jatko-osan ja viime vuonna Sonnenfeld räjäytti pankin mainiolla Elmore Leonard filmatisoinnillaan Get Shorty. Tämän kesäisen menestyksen jälkeen miehen ei varmasti töitä tarvitse etsiä. Miehet mustissa on läjä hauskoja ideoita vähän torsossa tarinassa. Pääasia on, että hauskaa kuitenkin löytyy.
MIB (Men In Black) on jenkkihallituksen ultrahypersupersalainen yksikkö, joka hoitelee avaruudesta tulleiden muukalaisten asioita Maassa; hoitaa passit ja viisumit ja palauttaa hankalat tapaukset takaisin ilmakehän ulkopuolelle. Veteraaniagentti K (Jones) värvää byrooseen alienin vahingossa kohdanneen kytän (Smith), josta tulee tyylikkään mustapukuinen agentti J. Yhdessä äijät sitten hoitavat tointaan ja joutuvat tukalaan paikkaan harvinaisen pahansisuisen junttipunaniskan hahmoon sovittautuneen muukalaisen (D'Onofrio) kanssa.
Sonnenfeld tekee elokuvaansa täysillä kieli poskessa, mikä on paras mahdollinen asia. Hän ei sorru repimään hommasta liiallisia draaman koukeroita eikä toisaalta sotkeudu täysin sketsiviihteeseenkään. Katsoja saa hohottaa rauhassa kuunnellessaan K:n selostusta MIB-järjestön toiminnasta; matkatoimistopalveluista, ulkoavaruudesta tulleista keksinnöistä kuten mikroaaltouuni ja muukalaisten maallisista valepuvuista.
Tätä kaikkea saisi toki olla vielä enemmän. Sonnenfeld pakottautuu nimittäin lopulta seuraamaan liiaksi kaksikon dekkarimaisia edesottamuksia ja homma loppuu yllättävän lyhyeen. Upeat itseironiset ja Amerikan siirtolaishistoriaakin nälvivät oivallukset jäävät helmiksi nopeasti kaareutuvan tarinan keskeltä.