Michael Monroe haluaa näyttää dokumenttielokuvallassaan erilaisen puolen rock-maailmasta. Hän sanoo, ettei voisi kuvitellakaan tekevänsä tiettyjä asioita, jotka ovat joillekin isoille rock-tähdille luonnollisia.
Rockmuusikko Michael Monroen elämästä ja urasta kertova Michael Monroe -dokumenttielokuva sai ensi-iltansa 29. syyskuuta. Dokumentti sukeltaa Matti Fagerholmin elämään ja kertoo, kuinka hänestä tuli koko kansan tuntema rock-tähti Michael Monroe 70-luvun lopussa perustetun Hanoi Rocks -yhtyeen myötä.
Monroe ja dokumentin ohjannut Pete Eklund alkoivat keskustella Michael Monroe -dokumenttielokuvasta vuonna 2020. Monroe toivoi, että hänen elämästään tehtäisiin kunnon dokumentti, eikä pelkkää luetteloa hänen saavutuksistaan.
– Sellainen, joka kaivaa syvemmälle persoonaani ja kertoo, mistä minussa on kyse, hän valottaa MTV Uutisille.
Lue myös: Michael Monroe asui Hanoi Rocksin ensimmäisen puolivuotisen kodittomana kadulla: "Se oli tavallaan hyvä tilanne"
Monroe toteaa, että dokumenttielokuva täytyy tehdä kerran elämässä.
– Minulla on kuitenkin aika poikkeuksellinen elämäntarina. Yleensä kun rock-maailmasta ajatellaan tietyllä tavalla, niin tämä dokumentti näyttää vähän eri näkökulmaa sille, mitä rock and roll -maailman ja rockmusiikkibisneksen yleensä oletetaan olevan, hän sanoo.
Mielikuva suurten rock-tähtien elämästä on usein päihteiden, irtosuhteiden, bilettämisen ja sekoilun sävyttämä, alkaa ryysyistä ja päättyy rikkauksiin. Vaikka Michael Monroe -dokumentissa sivutaankin esimerkiksi Hanoi Rocksin jäsenten päihteidenkäyttöä, näytetään siinä Monroen mukaan erilainen puoli rockelämästä. Hän sanoo olevansa poikkeus isojen rock-starojen rinnalla.
– Varsinkin Kaliforniassa heidän elämäntyylinsä ja -asenteensa on ihan täysin päinvastainen kuin minun. Ihmiset tekevät ja pitävät luonnollisina sellaisia juttuja, mitä minä en voisi kuvitellakaan tekeväni. Esimerkiksi jotkut ryhmäseksit ja vastaavat, minulle ei tulisi mieleenkään olla jonkun ventovieraan kanssa intiimisti, hän sanoo.
Monroe toteaa ihmisten olevan usein kiinnostuneita erilaisista lieveilmiöistä, joita rock-maailmaan voi liittyä. Hän kuitenkin toivoo, että sekoilun ja draaman sijaan ihmiset suuntaisivat kiinnostuksensa nimenomaan musiikkiin, esimerkiksi kappaleiden sanoituksiin.
– Ei rock and roll ole sitä, että käyttäydytään kuin hölmöt ja biletetään ja rikotaan hotelleja. Ei minulle ainakaan. Hanoi Rocksissakin kyse oli musiikista. Biisit ja esiintyminen olivat meille aina tärkeämpää kuin mikään muu, hän linjaa.