60-vuotista taiteilijauraansa juhliva Hector seuraa maailmanpolitiikkaa huolestuneena. Lauluntekijä arvostelee kovin sanoin Venäjän sotaa Ukrainassa, Israelin toimintaa Gazassa ja Yhdysvaltojen poliittista tilannetta. Populaarikulttuurin tutkija Janne Mäkelän mukaan nykyartistin voi olla vaikea pysyä politiikan ulkopuolella, vaikka tämä sitä itse haluaisikin.
Hector eli Heikki Harma ei säästele sanojaan puhuessaan maailman tämänhetkisistä konflikteista ja poliittisesta tilanteesta.
Erityisen jyrkästi pitkän linjan lauluntekijä suhtautuu Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Haastattelussa nousee esiin keskustelu siitä, pitäisikö Venäjän kanssa neuvotella. Hector suhtautuu ajatukseen kriittisesti.
– Niin kauan, kun tämä roistovaltio harjoittaa tuollaista sotaa, niin en mä ymmärrä, mitä siinä on neuvottelemista muuta kuin Ukrainan ja Venäjän välillä, Hector sanoo MTV.
Hänen mukaansa neuvotteluissa ei ole järkeä, jos Venäjän ehdot pysyvät nykyisen kaltaisina.
Hector pitää selvänä, ettei maata pitäisi kutsua esimerkiksi Euroviisuihin sodan jatkuessa.
Israelin toiminnasta erittäin kova arvio
Vielä voimakkaampaa kieltä Hector käyttää puhuessaan Gazasta.
Hector kuvailee Israelin toimintaa Gazassa kansanmurhaksi. Samalla hän muistuttaa Hamasin tekemästä hyökkäyksestä ja kuvailee sitä kauheaksi.
Hectorin mielestä Gazan tilanne on artistille erityisen vaikea aihe ottaa julkisesti esille.
– Se on arka aihe. Kannan ottaminen siihen on rohkea teko.
Hänen mukaansa kantaa ottavan artistin pitää olla hyvin varma siitä, että oma näkemys tapahtumista perustuu oikeaan tietoon.
– Mun mielestä se on ihan artistin oma moraalinen, eettinen valinta.
Hector korostaa, ettei ketään voi painostaa ottamaan kantaa. Toisaalta artistia ei hänen mielestään pitäisi myöskään syrjiä tai estää mielipiteidensä vuoksi.
Tutkija: Vaikeneminenkin voi olla poliittinen teko
Hectorin mielestä nykyartistit tekevät aiempaa vähemmän suorasukaisesti kantaa ottavia lauluja.
Populaarikulttuurin dosentti Janne Mäkelä Turun yliopistosta ei näe protestilaulun kadonneen. Sen muoto on kuitenkin muuttunut.
– Kyllä sitä protestilaulua edelleen on, mutta se ei ole ehkä niin suorasukaista kuin joskus silloin aiemmin, Mäkelä sanoo MTV.
1960- ja 1970-luvuilla yhteiskunnallinen kantaaottavuus oli populaarimusiikissa vielä uudenlainen ilmiö. Vietnamin sota ja erilaiset vapausliikkeet muuttivat Mäkelän mukaan käsitystä siitä, mistä popartistit saattoivat laulaa.
Nykyään poliittisuus ei välttämättä edes tarvitse protestilaulua. Artistin kommentti, konsertin visuaalinen materiaali, esiintymistilaisuus tai tapahtuman sponsorit voivat synnyttää poliittisen keskustelun.
Sosiaalinen media on samalla muuttanut artistien toimintaympäristöä.
– Ei tarvitse olla kovinkaan suurta liekkiä, kun se roimahtaa ihan roihuksi, Mäkelä kuvailee.
Hänen mukaansa monet artistit ovatkin varovaisia kannanotoissaan. Toisaalta politiikkaa ei välttämättä pääse pakoon vaikenemallakaan.
Mäkelä nostaa esimerkiksi Ed Sheeranin. Hänen mukaansa Sheeran on pyrkinyt pysymään neutraalina tilanteessa, jossa neutraaliuden säilyttäminen on käynyt vaikeaksi.
– Hän yrittää olla neutraali sellaisessa tilanteessa, jossa hän on jo ajautunut umpikujaan.
Mäkelän mielestä reagoimatta jättäminen ei aina ole artistille paras ratkaisu.
– Hänen olisi varmaan kannattanut reagoida. Joskus on parempi reagoida kuin jättää reagoimatta artistienkin, vaikka haluaisivat pysyä vähän sivussa.
Sheeranin tapaus havainnollistaa Mäkelän mukaan laajempaa muutosta artistien poliittisessa liikkumatilassa. Myös vaikeneminen voidaan tulkita poliittiseksi teoksi, etenkin kun kyse on tunnetusta julkisuuden henkilöstä, jolla on paljon vaikutusvaltaa ja jonka mielipiteitä on totuttu kuulemaan.
– Kun sitten jossain vaiheessa ikään kuin se mielipide jää jakamatta, niin sitä sitten tulkitaan eri tavoin.
Hector huolissaan myös Yhdysvalloista
Hector arvostelee kovin sanoin myös Yhdysvaltojen poliittista tilannetta.
Hän puhuu presidentti Donald Trumpista ja tämän ympärillä olevasta hallinnosta. Hectorin mukaan Yhdysvalloissa ollaan lähellä hänen kuvailemaansa ”hyvin vaarallista sisällissodan omaista tilannetta”.
– Onhan se hirveää, että joku presidentti jakaa oman kansansa noin rumasti kahtia.
Hector puhuu Yhdysvalloissa vallitsevasta ”hätätilanteesta ja epätoivosta”. Hänen näkemyksensä mukaan myös pelko vaikeuttaa asioiden nostamista julkiseen keskusteluun.
"Ei ole näkynyt eikä kuulunut"
Missä sitten ovat tämän ajan protestilaulut?
Hectorin mukaan punk oli lähtökohtaisesti kapinallista ja myös rapissa on ollut katukapinan perinne. Nykyisestä suomalaisesta musiikista hän ei kuitenkaan juuri löydä lauluja, joissa otettaisiin kantaa Ukrainan sotaan, Gazaan tai muihin suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
– Meidän nuorempi lauluntekijäpolvi ei selvästi ole lähtenyt millään tavalla ilmaisemaan kantaansa, mielipidettänsä ja edes tukeansa millekään hätää kärsiville osapuolille tässä.
Yhden näkyvän poikkeuksen Hector mainitsee: Palefacen eli Karri Miettisen.
– Hyvin lahjakas, monipuolinen artisti, mutta tekee kyllä kantaa ottavaa ja ihan vanhoista perinteistä pulppuavaakin musaa ja tekstiä.
Mäkelän tulkinta nykyisestä populaarimusiikista on hieman toinen.
Hänen mukaansa suuri osa rap-, pop- ja rockartisteista haluaa tehdä musiikkia ilman suoraa poliittista kytkentää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö musiikki voisi muuttua poliittiseksi ympäristönsä kautta.
Merkitystä voi olla sillä, missä kappale esitetään, kenen kanssa artisti esiintyy, millaisessa julkisessa tilaisuudessa ollaan ja ketkä toimintaa sponsoroivat.
– Tavallaan vaikka sä esittäisit minkälaisia biisejä tahansa, niin ei voi ikään kuin paeta sitä poliittisuutta.
Mäkelän mukaan mitä suuremmasta tähdestä on kyse, sitä herkemmin kannanotoista voi syntyä laajoja kiistoja. Pienempien artistien kohdalla samanlaisia kansainvälisiä kohuja ei yleensä synny.
Miksi kriiseistä ei tehdä lauluja?
Hector ei kuitenkaan ajattele, että jokaisen artistin pitäisi ryhtyä poliittiseksi lauluntekijäksi.
Hän näkee myös luonnollisen syyn sille, miksi nuorten artistien kappaleissa lauletaan maailman kriisien sijaan rakkaudesta, ihmissuhteista ja erotuskasta.
– Nuoruuteen kuuluu nuoruuden onni ja ilo ja nuorena olemisen vapaus ja vapauden tunne ja kaikki.
Hector vertaa nykyhetkeä Suomen sodanjälkeiseen musiikkiin. Sodan jälkeen suomalaisessa iskelmässä alkoi hänen mukaansa hyvin romanttinen vaihe.
Musiikki voi siis heijastella aikaansa monella tavalla.
Hector itse on tehnyt yhteiskunnallisia lauluja läpi pitkän uransa. Hän sanoo lähestyvänsä niitä ennen kaikkea humanististen arvojen kautta.
Laulussa voi hänen mukaansa ottaa kärjekkäästikin kantaa esimerkiksi silloin, kun ihmisoikeuksia rikotaan.
– Kaikkihan on poliittista.
