USA 2000. Käsikirjoitus ja ohjaus: Cameron Crowe. Tuotanto: Ian Bryce ja Cameron Crowe. Kuvaus: John Toll. Leikkaus: Joe Hutshing ja Saar Klein. Pääosissa: Patrick Fugit, Billy Crudup, Kate Hudson, Frances McDormand, Jason Lee. Kesto: 124 min.
Nykyisin elokuvaohjaajana tunnettu Cameron Crowe (Singles, Jerry Maguire) toimi 15-vuotiaana musiikkijournalistina tunnetuissa läpysköissä kuten Rolling Stonessa ja Creemissä. Nyt mies on tehnyt muistojensa pohjalta komediallisen road movien, joka tulvii nostalgista kaipuuta 70-luvun glamrock-elämään ja fanikulttuuriin. Melkein julkkiksena seikkailee ohjaajan alter ego, varhaiskypsä lehtimiehen alku.
Eletään vuotta 1973. William Miller (Patrick Fugit) on älykäs 14-vuotias, joka elää riuskan äitinsä (Frances McDormand) hoteissa ja kirjoittaa rokkijuttuja koululehteen. Unelmissa siintää pitkätukkaisten idolien kimaltava maailma ja ennen kaikkea vapaus huumeista ja seksistä hysterisoivan äitimuorin suojista. Unelmista alkaa tulla totta, kun William tapaa Creem-lehden päätoimittajan, nihilistisen Lester Bangsin (Philip Seymour Hoffman), joka pestaa pojan tekemään juttua Black Sabbathista.
Nuorukainen törmää uraansa aloittelevan Stillwater-yhtyeen kundeihin, lähtee heidän mukanaan USA:n kiertueelle, saa itse Rolling Stonen toimittajalta tilauksen tehdä reissusta reportaasin ja iskee silmänsä ihanaan bändäriin Penny Laneen (Kate Hudson). Alkaa vaiherikas ja nuoren mielen mullistava matka houkutusten ja vaarojen vesille. Vähitellen sinisilmäisestä Williamista muodostuu tarkkanäköinen sivustaseuraaja, joka todistaa bändin ylä- ja alamäet sisäisine ristiriitoineen, huumesekoiluineen ja vapaan rakkauden aatteineen, ja tutustuu samalla omaan heräilevään seksuaalisuuteensa.
Melkein julkkis on lempeää satiiria viljelevä hyppy nuoruuteen, jossa kaikki on vielä tuoretta ja jännää, sekä rockin historian yhteen mielenkiintoisimmista periodeista, jona kokeiltiin ilmaisun ja tajunnan rajoja hartiavoimin. Reissuun mahtuu rutkasti hersyviä henkilöhahmoja ja tilannekomiikkaa, jolle löytyy kiitollinen alusta ajan suuruudenhullusta menosta diivastaroineen ja lavaspektaakkeleineen.
Mutta vaikka kaikki ainekset rikkaaseen draamakomediaan ovat kasassa, toiminta tuppaa olemaan oudon hahmotonta ja litteää. Kunnolliset draaman kaaret ja huippukohdat puuttuvat, tai ne ohittuvat liian helposti. Konfliktia luodaan bändin keulakuvan (Billy Crudup) ja kitaristin (Jason Lee) välille, ja ongelmia riittää myös minuutensa hukanneella Pennyllä, jota noviisikumppani William haluaisi suojella. Rokki kyllä pauhaa ja hiki lentää kiitettävällä energialla, mutta tunnetasosta uupuu tarvittava särö.
Yhdessä tärkeimmistä rooleista on luonnollisesti ajan musiikki; progressiivisen rockin kantanimet kuten Led Zeppelin, The Who, Black Sabbath ja The Allman Brothers luovat leffaan rikkaan sound trackin, ja intohimoisesti kuvatut livekeikat ovat sen sävähdyttävintä antia. Kuvitteellinen Stillwater-yhtye, yhdistelmä aikakauden pompööseistä kokoonpanoista, kasattiin oikeista muusikoista sekä musikaalisista näyttelijöistä, ja pojat panevat soittaen hämmästyttävän autenttisen oloisesti.
Pääosassaan elokuva esittelee sympaattisen kuukasvon Patrick Fugitin, jonka ilmeikkyys valloittaa niin kauan kuin nuorimies pysyy hiljaisena sivustakatsojana - replikointi sujuukin sitten huomattavasti ilmeettömämmin. Uljasta näyttelijänuraa luova nuori Kate Hudson (Tri T ja naiset) on ansaitusti Oscar-ehdolla roolistaan rajojaan etsivänä Penny Lanena ja Frances McDormand on tapansa mukaan mainio Williamin kanaemo-äitinä.
Puutteistaan huolimatta Melkein julkkis on ehdoton must ainakin kyseisen musiikin ystäville; tämä elokuva saa kaipaamaan paljain jaloin kunnon jäähallikeikalle.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva:CTS Egmont